Seuraavana paivana Tolagan lahdella nousimme Eean kanssa yhta aikaa auringon kanssa ja nimen omaan yhta aikaa, koska olimme yon aikana molemmat siirtyneet makuuhuoneistamme pirttiin nukkumaan, talon ainoaan lampimaan huoneeseen.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Oli ratsastuspaiva. Olin edellisena iltana saanut rengilta luvan ratsastaa hanen valkoista laukkaratsuaan, joka asui samassa haassa talon isannan Monster-orin kanssa, jolla Eean oli maara ratsastaa. Silla aikaa kun Eea haki hevoset, tein mina maatalon hommia pihapiirissa eli taytin terassin suurta halkolaatikkoa. Hain kottikarrylla puita vajasta ja pilkoin sievan lajan klapeja ennen kuin kuulin Eean huutelevan. Han oli satuloinut molemmat hevoset ja kiltisti ne odottelivat ratsastajiaan. Puhaltelin hetken valkoisen ratsun sieraimiin tuttavuutta tehden ja kipusin sitten suurella vaivalla ja kovasti ponnistellen Pollen selkaan.

 

Jannitin miten Polle minuun reagoisi, koska renki oli edellisena iltana naurattanut meita kertomuksellaan kuinka han oli eraana iltana lainannut ratsunsa kaverinsa kapakkamatkalle. Polle ei kuitenkaan ollut pitanyt joko matkan kohteesta tai ratsastajastaan ja oli pukannut kaverin puolimatkassa pientareelle ja potkinyt pimeassa takaisin kotiin. Renki oli kuitenkin moneen otteeseen vakuuttanut, etta Polle pitaa erityisesti wahinieista eli naisista, joten minulla ei olisi mitaan hataa.

 

Polle osoittautui isantansa kuvauksen vertaiseksi ratsuksi. Se oli kiltti ja ystavallinen ja auttoi epavarmaa ratsastajaansa koko matkan ajan. Ratsastimme yli makien ja lapi lammaslaumojen etelaisen pallonpuoliskon talvikirkkaan auringon alla. Korkeuksista ihailimme Tyynta valtamerta ja maisemaa ja pikku hiljaa aloin tuntea itseni rennoksi Pollen selassa. Kylmyys ei muistuttanut enaa lomasta ja uskoin taas olevani sadussa. Heppa oli ihana ratsastettava ja jos ihastuinkin renkiin niin rakastuin ratsuun.

 

Lammas laitumella.

 

Ratsastuksen jalkeen riisuimme hevoset. Kiitollisena ratsastuksesta annoin Pollelleni kunnon harjauksen ja monta lamminta halausta ja taputusta ennen kuin lahdimme Eea kanssa kylakierrokselle. Vierailimme monessa talossa, joissa tapasimme liudan ihmisia, joimme monta kuppia kuumaa teeta, soimme rapuja (jotka Uudessa-Seelannissa ovat hummerin kokoisia ja naikoisia, mutta joita silti kutsutaan ravuksi), kerroin Suomesta ja Laosista, vierailimme Tolagan lahden laiturilla, joka on Eean mukaan etelaisen pallonpuoliskon pisin, otin valokuvia ja puhaltelin kylmiin kouriini.

 

Tolaga Bay wharf alta ja sivusta.

 

 

Vierailukierroksen mielenkiintoisin oli Eean maoriystavan tapaaminen. Vanhempi nainen, jonka alaleukaa ja huulia koristi moko eli perinteinen maoritatuointi, joita nakee vain naisilla. Siniset huulet ja suupielista suoraan alaspain kiemuraisina kuvioina koko suun alusen peittava tribaalikuviointi. Ystava oli ammatiltaan kutoja, joka ei kutenkaan kutonut sanan suomenkieleisessa merkityksessa vaan punoi mattoja, koreja ja seinakoristeita flexi flowerin lehdista. En tieda mika flexi flower on suomeksi, mutta olen mielestani nahnyt sen joskus kasvavan kukkapurkissa kotimaassa. Se on sellainen anopin kielelta muistuttava kasvi, jossa on pehmeat, tumman vihreat lehdet. Lahtoa tehdessamme kutoja kiitti vierailusta ja tarinoistamme ja opasti meita opettelemaan valiaikaisen kotimaamme taitoja omiin kotimaihimme tuotavaksi. "Bring a skill!" huuteli han viela viimeisenkin hyvastin jalkeen.  

 

Kylakierroksen jalkeen palasimme takaisin talolle, jossa odotti tuttu iltarutiini; tulen sytyttaminen ja teen keittaminen. Renki kavi tuomassa kolme itse pyydystamaansa rapua ja kassillisen tuoretta merilevaa illalliseksi ja paasin kiittamaan hanta hevosensa lainasta. Kerroin kuinka auttavaisesti Polle oli minua kantanut ja han nauroi hevosensa pitavan todistetusti siis vain naisista. Itsensa lisaksi tietysti. Renki kertoi viela uudet iltatarinat ja antoi viimeiset naurun aihetuttamat vatsakivut ennen kun poistui isopainen koira kintereillaan, mustat kiharat Tolagan pimeydessa hulmuten takaisin kotiinsa. Uupuneina menimme nukkumaan, mutta talla kertaa molemmat kokemuksen karaisemina suoraan pirtin kahdelle sohvalle.