Nain netista, etta joku oli Suomessa loytanyt ihmisen paan metsasta ja mieleeni muistui viime viikolla Eealta kuulemani tarina, jonka nyt haluan kertoa tassa.

Eea ja aviomiehensa=tyokaverini asuvat kauniissa, vanhassa talossa Mekongin rannan tormalla. Kuivalla kaudella talon ja joen valiin jaa noin kaksi metria maata ja nyt sadekaudella veden pinta on reilun metrin terassin kaiteen alapuolella ja talo lahes kelluu vedessa. Talosta kerron joskus myohemmin enemman. Viimeistaan silloin kuin alakerran lattiaa peittaa Mekongin vesi ja siella uisentelee joen kalat, mutta talon sijainti jokeen nahden on tarkea taman kertomuksen kannalta, joten suonette anteeksi luontaisen ronsyilyni.

Sadekauden tulvavedet kuljettavat Mekongissa paljon kaiken nakoista roinaa. Useimmin roina on puutavaraa, jota myrskyt tai erroosio ovat jokeen tiputtaneet. Kerran nain purjehtivan saaren kelluvan jokea pitkin kohti Kambodzaa ja Vietnamia. Se naytti joen syomalta maakappaleelta josta torrotti ruohoa, pienia puita ja pusikoita ja joka jostain syysta pysyi veden pinnalla. Toisen kerran ihailimme massiivisen suurta viidakkopuuta Auringon laskun baarin terassilta, joka on rakennettu veden paalle tolppien varaan. Puu kellui virran mukana, aivan rannan tuntumassa, reipasta vauhtia deltaa kohti. Puun lahestyessa koko baarin asiakaskunta keraantyi terassin kaiteen luo sita ihmettelemaan. Yht'akkia joku huusi: "Se tulee kohti!" ja kaikki baarissa olleet ryntasivat saman aikaisesti ulos, ylos hiekkatielle toisiaan tonien. Jattilaispuu naytti tormaavan baarin jalkapalkkeihin, runnovan ne pareiksi ja romahduttavan koko hokotyksen tulvajokeen. Viime hetkella puu teki pienen kaannoksen ja ohitti baarin jalat muutamalla sentilla.

Eraana paivana viime viikolla Eea oli puuhastellut kotonansa, kun aviomiehensa oli kutsunut hanta ylakertaan. Siella aviomies oli osoittanut ulos ikkunasta jotain, joka kellui joessa ja oli sanonut se olevan ihmisen ruumiin. Eea oli tullut itse ikkunaan ja vaittanyt vastaan, etta tavallinen tukki se vain on kunnes tama tukki oli tullut talon kohdalle ja molemmat olivat nahneet, etta tukki oli pukeutunut farkkuihin. Hiljaisina ystavani olivat todistaneet turvonneen ruumiin ohikelluntaa makuuhuoneensa ikkunasta.

Seuraavan paivana Eea kertoi minulle tapauksesta ja kuvaili kuinka han oli nahnyt jalat ja kadet, siniset farkut, vyon ja paljaan rinnan. Kuinka han koko ajan nakee kelluvan ruumiin silmiensa edessa, olipa han hereilla tai unessa. Kuinka tyokaveri oli sanonut, etta tama pitaa ilmoittaa viranomaisille ja kuinka he sitten olivat heranneet Laosilaiseen todellisuuteen. Siis kenelle viranomaiselle? Taalla ei ole 911-numeroita, hatakeskusta eika paivystavaa poliisia. Poliisit eivat puhu englantia ja ystavani eivat ole kovin sujuvia paikallisella kielella. He paattivat kertoa asiasta naapureille, jos joku sitten keksisi mita asialle voi tehda. Tassa vaiheessa virta oli vienyt kuolleen miehen pois nakoetaisyydelta ja naapurusto kykeni vain pudistelemaan kauhuissaan paitaan ja keskustelemaan asiasta kuiskaten. Kuolema on Laosilaisille hyvin dramaattista. Paikallinen buddhismi on kovasti animismin varittama ja karman lakia kunnioitetaan pelonsekaisesti. Jos joku on paattanyt maallisen vaelluksensa Mekongiin ja ruumiin polttorituaaleja ei ole suoritettu, kuolleen miehen henki on jaanut maan paalle leijumaan. Nama henget ovat pelottavinta mita Laosilaiset tietavat. Polttorituaali ei kyllakaan auta, jos ihminen on elanyt huonon elaman, mutta ilman sita hyvankin ihmisen maanpaallinen vaellus ei paaty Nirvanaan vaan henki jaa kiusaamaan jalkeen elajia.

Kaksi paivaa myohemmin paikallinen englanninkielinen sanomalehti, Vientiane Times uutisoi, etta Vientianen etelapuolella Mekongin varren asukkat olivat nahneet ruumiin joessa ja onkineet sen rannalle. Ruumista ei kuitenkaan oltu pystytty tunnistamaan silla silta oli puuttunut paa.