Erään Pohjois-Suomalaisen metsän keskellä on talo, jossa asuu nainen nimeltä Martta Karjala. Martta omaa monia ainutlaatuisia asiota. Hänen keittiön ikkunasta avautuu muun muassa maailman kaunein maisema. Lisäksi Martalla on vasemassa aivopuoliskossa aarrearkku, joka ehtymättömästi syöksee nokkelia ja hassuja sanontoja, joita Liftaajalla on jo Galaksikylän yläastevuosilta saakka ollut tapana lainata, varastaa ja kaikilla tavoilla luvattomasti käyttöönottaa. Onpa aika moni niistä päätynyt myös tähän blogiin kirjoituksiani höystämään.

Tänään tunnen oloni epävarmaksi ja mieleen tuli jälleen kerran miten Martta tämän tunteen sanoiksi pukisi sillä hän ei todellakaan sanoisi mitään niin latteaa kuin \"En tiedä\", \"Olen hieman epävarma\" tai \"En osaa sanoa\". Martta sanoisi: \"Jag vet inte ihan tarkkaan ja se on ruottia ja tarkottaa, että empä ossaa sanua\". Ongelmani nimittäin on se, että en osaa ruotsia. Erityisen noloksi asian tekee se kamalan iso kasa verorahaa, jota Suomen valtio on vuosien ajan sijoittanut siihen, etta päähäni on saatu taottua taito muodostaa otsikon kaltaisia kielihorsmia.

Miksi sitten näin yks kaks keskellä täällä ei hevon sielläkään alan potemaan ruotsinkielentaidottomuuttani? No tietysti siksi, että kaiken takana on mies. Tällä kertaa Jortsu Posio. Istuimme näet iltana eräänä Jortsun, Deen ja lapsen kanssa kaupungin uusimman ravintolan terassilla einehtimässä. Ravintolan nimi on Ruotsalainen leipomistalo ja sen omistaa ruotsalainen mies nimeltä Tommy. Aukaistakseen ravintolansa Tommy on tehnyt varsinaisen kulttuuriteon ja tuonut Laosiin oikean pizzauunin ja kirjoittanut pitkän menun. Tuona kyseisenä iltana istuimme makustelemassa uutuuspizzoja samalla meille tyypillisesti pohtien elämän suuria kysymyksiä. Syvällisen akateemisesti analysoimme uuden ruokalistan sisältöä ja silloin Jortsu teki huomion: \"Täällä ei ole yhtään pizza, jossa olisi sinihomejuustoa\". Nyökyttelimme kaikki päitämme ja olimme samaa mieltä, sinihomejuustopizza olisi kyllä mahtava lisä pienen kaupunkimme kulinaristella kartalla. 

Koska olemme proaktiivisia ihmisiä, aloimme välittömästi pohtia tämän puutteen korjausstrategiaa. Jortsu ehdotti, että Liftaaja puhuisi asiasta Tommylle. Liftaaja kun on kotoisin lähempää ruotsinkielistä kielialuetta ja mahdollisesti imaissut toisen kotimaisen haltuunsa jo äidinmaidossa. \"Joo, passar ultra bra\" mutisi minäitse punaisena, eikä millään kehdannut näyttää kavereilleen, että vuosien opinnoista huolimatta, Liftaajan on edelleenkään paha sanoa mitaan på svenska, kun ei osaa.

Palasin kotiin ja aloin miettiä miten selviäisin tästä minulle ylisepääsemättömästä ongelmasta. Onneksi olen terävä tyttö ja keksin nopeasti, että hoidan homman kirjoittamalla Tommylle kirjeen, jonka tosin pyytäisin ystävääni Tyyne Annikki Cedercrutzia tarkastamaan ennen lähettämistä. Tyyne kun on ruottinkieliset koulut käynyt ja kaikkee, ja aina auttanut minua äidinkieleensä liittyvissä ongelmissa. Vaikka ei hän kyllä koskaan ole minulle kieltänsä suostunut opettamaan. Monet kerrat olen häntä jätte nätisti pyytänyt puhumaan minulle bara svenska ja aina Tyyne Annikki sanoo että \"Det gör vi\", solkottaa omallansa ja kun minä sitten hänelle vastaan samalla kielellä, vastaa hän aina suomeksi \"Jos puhuttais kuitenkin suomea\". No nyt tarvittais taas Tyyne Annikkia, mutta missä hän on? Häntä ei saa enää kiinni. Kadonnut jonnekkin Kimiton metsiin ja haudannut sähköpostiosoitteensa jonkun pelargonian juurelle, hortonomi kun on. Ainoksi vaihtoehdoksi jää siis julkaista kirje täällä ja vedota Tyyne Annikkiin, että ota yhteyttä ja voitko tarkistaa, pliis? Sua tarvitsee ja kaipaa paitsi Liftaaja niin myös se toinen sisko eli Lontoossa asuva taksisuhari Rita Mali, se Jamaikalainen laulaja. Ja maan!

Kirje menee sitten näin. Onko tämä Tyyne kuule väärin vai oikein vai oikein väärin? Vad funtsar du?

Kärä Tommy!

Jag tycker jätte paljo om pitsa med blå ost. Kan du baka mig?

Tackar och kyssar från din Liftare från Galaxi

Luuletko Tyyne, että tällä strategialla saa sinihomejuustopizzaa?