Takaisin tyomaalla ja mielipuuhassa eli bloggaamassa. Toitakin voisi tietysti tehda, mutta kun sahkopostissa on 150 viestia, jossa jokaisessa tunnutaan huutavan äksonia niin paatinpa siirtya tanne rauhallisemmille vesille vetamaan hetkeksi henkea vastattuani kiireellisimmilta tuntuviin vaatimuksiin.

Loma Bangkokissa meni oikein mukavasti lukuunottamatta vuotavaa nenaani, jonka toin sielta tuliaisena. Nukuin naet kolme yota sellaisessa halvemman puoleisessa hotellissa, jota vuosikymmenet olivat kohdelleet kovalla kadella ja hajottaneet ilmastointilaitteen ON/OFF-nappulan ja lampotilan saatimen. Kolme yota palelin ohuen peitteen alla ja laite taytti huonettani arktisella tuulahduksella. Neljantena paivana pakkasin nessut reppuuni ja siirryin vuotavine nenineni viirun verran hintavampaan hotelliin, jonka huoneen varustuksiin kuului taysin toimiva ilmastointilaite. Halleluja! Tassa vaiheessa olin kuitenkin jo niin kylmetyksen riivaama, etta yskin ja aivastelin lapi yon nukkumatta edelleenkaan kunnolla.

Tapasin lomallani Armas Hepin, jonka kanssa ulkoilimme Bangkokilaisittain. Perjantai-iltana ohjelmassa oli muutama munabaari, jollaisissa en ollut viela kaynytkaan. Ihan sivistavaa, mutta ei erityisen seksikasta vaikka pojat ketkuttelivatkin peppujaan ihan ansiokkaasti. Armaksen kanssa oli kuitenkin mukava raatata, juoda kaljaa ja ihmetella maailman pyorimista ymparillamme, joten iltamme Patpongilla oli oikein naurettava.

Kaukosukulaiset saapuivat sitten lauantaina ja juhlistimme heidan ensimmaista Thaimaan iltaa illallisella ja pienella kavelylla. Lauantaina kierratin heita tuttua vetisen hikista reittia joen kautta Mahti Palatsiin, Po-temppeliin ja ostoksille. Talla kertaa skammi-äijien hyokkays oli edellistakin kertaa ankarampi, mutta kokemuksen karaisemana pystyin irvistelemaan heidat loitomalle ilman suuria ponnistuksia. Taidan minakin jotain oppia.

Laosin puolelle tulimme sitten maanantaina ja kavimme pika pikaa Vang Viegissa. Kovasti tuntui Laos mietityttavan vieraitani. Kaikki kun on niin kovin erilaista ja nurinkurista kotimaahan verrattuna. Hammentyneen tyytyvaisina he kuitenkin eilen tuntuivat kipuavan Bangkokin koneeseen Udonissa. Itse kipusin kotiin paastyani sangyn pohjalle vilustumisen uuvuttamana ja uupelus vaivaa vielakin. Ei jaksa, ei. Onneksi on viikonloppu edessa ja voin vahan lepailla, parantua ja virkistya. Lomailu kun voi olla niin kovaa, niin kovaa, etta tarttis vahan lomaa, etta jaksais palata lomalta.