Liftaajan blogilla on nyt teema. Tämä on nyt Euroviisu- ja Shanghain virallinen valoblogi. Näin ainakin niin kauan kuin se yksi viisu voittaa tai kunnes saan päähäni jonkun toisen aiheen mistä vaahdota.

Olen nyt soittanut Shanghain valoja aika monta kertaa peräkkäin ja uskoni sen mahdollisuuksiin on vain kasvanut ja siksi vetoankin kaikkiin lukijoihini siellä kotimaassa, että kuunnelkaa ja äänestäkää sitä sitten kun äänestyksen aika koittaa.

Pro-Shanghain-valot-kampanjaa olen käynnisstellyt myös täällä työpaikalla. Ajattelin, että pyydän eurooppalaisia ja yhtä laosilaista työkaveriani kuuntelemaan kappaleen ja kun he samalla tavalla hullaantuvat siitä kuin minäitse, niin he sitten soittavat sukulaisillensa siellä Euroopassa ja pyytävät äänestämään Suomea, kun kukaan ei kuitenkaan voi oman maansa edustajaa äänestää. 

Ehdotin englantilaiselle, portugalilais-luxemburgilaiselle, marokkolaiselle (edustaa espanjalaista mielenplaatua tässä tutkimuksessa) ja laosilaiselle (ihan vain otoksen laajutta ajatellen) työkaverilleni kappaleen kuuntelemista ja sain yllätyksekseni pelkää naureskelua vastaukseksi ja ehkäpä vielä hieman halveksuvaakin sellaista. Olin vallan hämmästynyt, kun kukaan neljästä ei syöksynyt Liftaajan tietokoneen ääreen vaatien kappaletta heti soitettavaksi.

Onneksi olen aina ollut hyvä suostuttelemaan ja niin tein myös nyt. Kun kuka tahansa aikaisemmin mainituista työkavereista tuli Liftaajan pöydän viereen jotain työasiaa hoitamaan, niin nappasin hänet heti ystävälliseen niskalenkkiin, kopautin pehmeästi korkokengän kärjellä polvitaipeisiin ja vedin pehmustetun konttorituolin nopealla ranneliikkeellä horjahtajan alle. Sitten tiukka teippaus tuoliin, tuoli tietokoneen eteen, Shanghain valot soimaan, taputus kuuliaisen kuuntelijan päähän ja kaunis kiitos kiinnostuksesta suomalaista laulutaidetta kohtaan.

Kappaleen soitua loppuun kaikki tutkimukseeni osallistuneet istuivat paikallaan liikkumattomina ja mykistyneinä. Sanomattakin ymmärsin, että Shanghain valot oli heidät totaalisesti hetkeksi halvaannuttanut. Varsin tyytyväisenä myönteiseen vastaanottoon saatoin hieroa käsiäni yhteen ja aloittaa palautedialogin:

Liftaaja voitonvarmasti englantilaiselle työkaverille: I am so convinced that we\'ll finally win with this entry. This is brilliant! What do you think?

Englantilainen työkaveri: It makes no difference darling. It is so political. I already know how it goes. For example, we always give four points to France and vice versa. Greece always gives 12 points to Cyprus and none to Turkey and so on. Can you please untie me now?

Seuraava dialogi. Liftaaja edelleen voitonvarmasti portugalilais-luxemburgilaiselle työkaverille: I am so convinced that we\'ll finally win with this entry. This is brilliant! What do you think?

Portugalilais-luxemburgilainen työkaveri katsoo kysyjää pitkään ja sanoo: Remember, it is all about politics. IT IS ALL ABOUT POLITICS! UNTIE ME NOWWW!

Liftaajan usko työkavereihin alkaa rapistua. Urheasti hän aloittaa saman dialogin marokkolaisen työkaverin kanssa: I am so convinced that Finland will win the Eurovision song contest this year. Listen to this.

Kappaleen kuultuaan marokkolainen työkaveri aloittaa lupaavasti: Yes, mutta tekee valitettavan mahalaskun sivulausessa, but it is not gonna happen.

Lopuksi laosilaisen vastaus, joka alkaa syvällä huokauksella: Onko tämä nyt se sama kilpailu, josta puhuit niin paljon vuosi sitten?  

Kiitos nyt sitten vaan vastaajille näistäkin ns. vastauksista. Sitä kyllä vähän ihmettelen, että kaikki tutkimukseen valitut tuntuvat nykyään hieman karttelevan Liftaajaa. Ikään kun olisin tehnyt jotakin väärin. En ymmärrä. Itsehän ne melkein väen väkisin Liftaajan tutkimukseen tunkivat mukaan ja tulivat mielipitetään tyrkyttämään. No, oli miten oli. Kyllä se tästä taas. Kunhan aikaa kuluu niin työkavereiden sukulaisilta tulee kyllä varmasti tippumaan useita puhelinääniä Shanghain valoille. Minulla on nimittäin vielä monta hyvää ja takuuvarmaa ylipuhumismetodia takataskussa.

Yhteenvetona sanottakoon kuitenkin, että Liftaajan työkavereilla on hieman rajoittunut käsitys reilusta pelistä ja musiikkimakujen suhteenkin olisi toivomisen varaa. Onneksi Laosissa on yksi ihminen, joka ymmärtää taidetta, Euroviisuja ja jolla on tervettä kilpailuhenkeä. Se ihminen on Armas Heppi, joka fanittaa Shanghain valoja yhtä paljon, kun Liftaajakin, mutta valitettavasti on äänestämisen suhteen yhtä äänetön kuin kirjoittaja itse.