Viikonloppu vierahti pikanopeudella, tahtien tahtiin. Lahes jokaiseksi minuutiksi oli tarjolla ohjelmaa tai seurustelua jos jonkin nakoista.

Perjantai-iltana istuin tyttoystavien kanssa Jatsbaarissa, josta alkoi absurdi ilta. Poytaseurueeseemme liityi Yhdysvalloista tapansa ja passinsa hankkinut herrahenkilo, joka muutaman Gin & Tonicin jalkeen alkoi sairastaa leveaa englanninkielista puheripulia, jossa arrat pyorivat amerikkalaisen pehmeasti ja lauseet oli tahditettu juu-nou'lla ja mustilta lainatuilla kirosanoilla. Herrahenkilo oli pukeutunut periamerikkalaiseen uniformuun eli lehmipoikasaappaisiin, T-paitaan ja lippalakkiin. Farkut han oli sitonut vyotarolleen vyolla, jossa oli niin mahtava metallisolki, etta siina asussa ei kylla mikaan rajan ylitys onnistu ilman metallinpaljastimen piippitysta ja pienta strippausta. 

Istuuduttuaan poydan ainoan vaaleaverikon viereen herrahenkilo avasi keskustelun vaikuttavasti toteamalla: "En voi uskoa, etta istun blondin vieressa!" Seurueen tummaverikot hiljenivat ja vaaleaverikko punastui. Seuraavaksi herrahenkilo otti lippalakin paastaan ja osoitti siina olevaa Harley Davision merkkia ja julisti omistavansa saman merkkisen mopon. Tummaverikot pysyivat edelleen hiljaa ja blondi punaisena. Taman jalkeen herrahenkilo kertoi naisseurueelle osaavansa monta hyvaa vitsia ja halukkuutensa jakaa parhaat palat siina samassa drinkkilasin yli. Seurueen rohkaisuksi tulkittavan hiljaisen muminan ja muutaman viiltavan kommentin jalkeen herrahenkilo aloitti allistyttavan kuivan puujalkavitsin kerronnan. Ensimmaisen vitsin vihdoin paatyttya seurue kirvoitti kurkuistaan kohteliaan tekonaurun, jota seurasi herrahenkilon ihastunut huokailu: "Te tajusitte mun vitsin!" Tekonaurusta rohkaistuneena han aloitti pitkan yksinpuhelun, joka katkesi saannollisesti lauseeseen: "Taa on hyva vitsi" No voihan vitsi, ja seurue kiitti jatkamalla varsin uskottavaa hekotustaan, joka illan pidetessa ja vitsien huonontuessa alkoi muuttua aidoksi rakatykseksi tilanteen tahattoman koomisuuden vuoksi. Herrahenkilo oli absurdin illan ensimmainen tahti.

Tuli aika vaihtaa paikkaa. Siirryimme lahikuppilaan tanssimaan ja herrahenkilo jai Jatsbaariin. Tanssipaikka oli kerrankin puoli taynna ja meno siis lahes parhaimmillaan. Pikatilaus Nam Soodaa ja lattialle. Kikatuksen saestama ketkutus alkoi. Huusimme toistemme korviin ja tanssimme vauhdikkaasti. Yht' akkia tunsin kaden ja puristuksen takapuolessani. Hammastyneena pyorahdin ympari ja edessani tanssi noin 20-vuotias perus-Ben reppumatkailija varvastossuissaan, pakollisessa Beer Chang-paidassaan toinen kasi ystavani pakaralla. Illan seuraava tahti teki nayttavan ja tuntuvan sisaantulonsa. Kourittuaan seurueen naisia ilman rangaistusta, perus-Ben aloitti soidintanssinsa, jota edes John Travolta ei elokuvissansa pystyisi imitoimaan. Kadet heiluivat ilmassa ja seurueen naisten pepuilla. "Smooth!" mumisi perus-Benin matkakumppani posket punoittaen. Kiemurtelimme perus-Benin ymparilla ja annoimme hanelle toivomansa tahtistatuksen yhdeksi illaksi. Kokemusten nalkainen matkalainen, trooppisen yon humalluttama valivuotelainen ei tiennyt mihin oli katensa pistanyt. Illan pidentyessa ja tanssiaskeleten monimutkaistuessa pyori tanssiva ja naurava naisseurueemme yha kiivaammin perus-Benin ymparilla. Benin kadet vaeltelivat epatietoisena siita kenen takalistolle ne kannattaisi ankkuroida, mutta eipa auttanut perus-Benia kova kopeloiminen. Itsevarmasta odotuksesta huolimatta edessa oli yksinainen yo jossakin Vientianen monista 5 dollaria/yo hotelleista. Toivottavasti Ben oppi laksynsa. Ensikosketusta naisten kanssa ei kannata kohdistaa intiimialueille.