Lontoo ja Rita Mali jäivät taakse rentouttavan ja erittäin mukavan loman jälkeen. Ritaa tuli kylläkin ikävä jo lentokentällä. Kunpa hän olisi aina jossain lähellä, että voitaisiin juoda monesti mustaa kahvia ja ratkoa yhdessä jokapäiväiseen elämään liittyviä ongelmia kuten astioiden kuivatustelineiden ja pölyimureiden rakenteita ja hankkimisstrategioita.

Lontoon jälkeen Helsinki on näyttänyt hyvin piemeältä. Onneksi harmaata talvea ovat valaisseet monet tähdet. Olen tavannut mm. Inkeri ja Remu Rinkelin aivan yks kaks yllättäen sekä koko kolme ja puoli henkisen Posion perheen. Eilen tapasin myös yhden blogitaivaan tähdistä eli Hurinan, joka on juuri niin viehättävä kuin mitä olin jo monesta blogista lukenut. Vietimme oikein mukavan illan Pitkänsillan sillä puolen. Viimeinen olut saattoi tosin olla itselleni liikkaa, sillä se tuntui saavan kaksipäisen kieleni esiin sen jälkeen kun seurassamme olleen herrahenkilön kädet alkoivat eksyillä epäkorrektilla tavalla. Ei se mitään, asia unohtui pian ja teimme vielä illasta pienen pika-analyysin Hurinan kanssa ennen kuin erosimme sillankorvassa ja minä kävelin Rautatientorille järkyttävän pitkään taksijonoon. Jonossa takanani seisoi reilusti huojuva mies, joka äänekkäästi neuvoi jokaista edellään taksiin astuvaa toimimaan v...n ripeesti v...u, äläkä v...u jää v...u makaan v...u siihe v....n taksin v...n vieree v...n ruma ämmä/homo/apina/mulkku. Hieman pelottava tapaus ja sen puoli tuntia kestäneen taksin odotuksen ja v-sana virran aikana huomasin löytäneeni helvetin Helsingistä.

Puolen tunnin päästä tapaan seuraavan Helsingin tähden eli Eestin Siskon. Juodaan glögiä ja puhutaan Lontoosta ja Rita Malista. Kivaa, kivaa! Tule kello jo kuusi.