306563.jpg

Kamala olo. Nenä vuotaa, korvat soi, yskittää ja hengitys rohisee niin, että meteliltä ei meinaa saada nukuttua. Flunssa on nyt kestänyt neljä päivää, eikä vieläkään tunnu siltä, että olisin parantumassa. Tänään soitin Inkeri Rinkelille ja ajattelin, että hänen hoitava äänensä saisi muutoksen aikaan, mutta luurista kuulin, että tämä tämän vuotinen viirus on niin sitkeetä sorttia, että jotkut ovat sairastaneet kahdeksankin viikkoa. Siis 8. Kops. Pyörryin taas hetkeksi, kun muistin tuon.

Pääsenköhän minä edes jouluksi kotiin? Ja nyt kun en mitään muuta toivo enemmän kuin että saisin maata omassa sängyssä, pää omalla tyynyllä, kääriytyneenä oman peittoon, tuoksuun ja surkeuteen. Siskon sänky on kyllä hyvä ja sisko on hyvä ja siskon perhe on hyvä, mutta kun on kipee ja surkee ja on syntymäpäivä eikä haluisi vanheta, eikä etsiä enää töitä, eikä asuntoja, eikä olla rahapulassa eikä ainakaan sairastaa ja olla surkee vanha ja kipee rätti.

Yllä olevan kuvan otin Lontoon matkalla silloin kun vielä hymyilytti Victoria ja Albert museon sisäpihalla.