Galaksikylässä on tapahtunut rikos. Muutama kuukausi takaperin kylällä oli kierrellyt neljän hengen seurue, kaksi miestä ja kaksi naista, jotka olivat pyrkineet päiväsaikaan kylän taloihin. Rouvat ovat odottaneet autossa ja miehet olivat kolkutelleet ovia kaupittellen kirjottuja tyynynliinoja. Galaksikylässä he olivat todistettavasti päässeet sisälle ainakin neljään eläkeläisten asuttamaan taloon. Yhdestä talosta porukka oli saanut äkkilähdön, kun eläkeläismiehen poika oli sattunut samaan aikaan paikalle ja pyytänyt vieraita poistumaan. Tehostaakseen sanomaansa, poika oli hapuillut haulikkoa pirtin kaapista ja karjunut, että: "NYT VIERAAT ULOS!" Vieraat olivat ymmärtäneet selkokielisen viestin ja poistuneet rivakasti paikalta. Kolmessa muussa talossa herrat ovat päässeet esittelemään liinojaan ja yhdessä kolmesta olivat jopa onnistuneet myymään niitä. Ostosten maksun aikaan isäntä oli kaivellut lompakon takaplakkarista ja etsinyt sopivan kokoista rahaa. Lompakossa oli ollut 550 euroa eläkettä suurina seteleinä ja kun hän oli halunnut maksaa ostokset tasarahalla, oli hän kääntynyt köökin kaapille etsimään kolikkokukkaroaan. Myöhemmin eläkeläismies oli huomannut lompakkonsa tyhjäksi seteleistä ja vieraiden lähteneen talosta 580 euroa mukanaan.

Rikoksesta on nyt kulunut muutama kuukausi ja tällä hetkellä kaikki Galaksikylässä tietävät pitää ovensa visusti lukossa ja olla päästämättä vieraalla korostuksella suomea puhuvia tyynynliinakauppiaita taloihinsa. Kännyköitä ja kirveitä on varattu ovien viereen ja kylän eläkeläiset ovat monen sumppikupin yli pohtineet miten ovikellon soittelijoille vastataan ja miten heidät pois pelotellaan.

Noin viikko sitten tuo samainen rahoistansa riisuttu isäntä oli saannut taas vieraita. Nähtyään vieraan auton ajavan pihaan oli hän oli mennyt porstuan ikkunaan katsomaan ketä tulijat olivat. Kukkapurkkien välistä  hän oli nähnyt kaksi ristinmerkkejä autossa tehnyttä naista ja kaksi miestä talon portailla rähmällään rukousasentoon polvistuneena. Hän oli heti tunnistanut miehet jo kerran talossa vierailleiksi liinavaatekauppiasrosvoiksi. Nopeasti isäntä oli noukkinut ulko-oven viereen varaamansa kirveen, koputtanut ikkunaan ja heilauttanut kirvestä pelargonioiden yläpuolella. Seurueen avemariat olivat loppuneet nopeasti ennen aamenta, miehet olivat juosseet kipin kapin autoon ja auto oli kaasuttanut pikavauhtia pois pihalta kohti käpälämäkeä.

Tällä kertaa tarinalla oli onnellinen loppu, kukaan ei saanut toiselta anastettua mitään, kirvellä tarvitsi halkoa vain ilmaa ja uskonpa, että koruommelkauppiaitakaan tuskin näillä kulmilla hetkeen nähdään. Tapahtumasarja sai kuitenkin Liftaajan pohtimaan, että miten hän itse varautuisi tilanteeseen ja valitettavasti hän on tullut tulokseen, että hätätilassa kirves lienee parempi apuri kuin kännykkä. Galaksikylä kun kuuluu kihlakuntaan, jonka alue käsittää 8456,90 neliökilometriä maata ja makeaa vettä. Jos joku uhkaisi Liftaajaa ja paikalle pitäisi hälyyttää poliisi, voisi kihlakunnan ainoa päivystävä pollaripartio huonolla onnella ja hyvällä kelillä olla yli tunnin ajomatkan päässä hätääntyneestä. Talven liukkailla odotus voisi venyä vielä pidemmäksi. Jos minulla siis hätätilanteessa olisi mahdollisuus valita kirveen ja kännykän väliltä ja paniikissa kykenisin yleensä mitään valintoja tekemään, niin voisipa olla, että löytäisin kädestäni ensin kirveen ja vasta sitten kännykän. Toivotaan, että tällaista tilannetta ei koskaan tule, eikä minun tarvitsisi asiaa oikeasti miettiä. Toivotaan myös, että poliisille soitettaessa partio olisi naapuripitäjässä eikä jossain Perämeren rannalla kihlakunnan toisella reunalla.

Enemmän kuin valintaa kirveen ja kännykän välillä, olen kuitenkin miettinyt, että mitä ihmettä ne rosvot oikein rukoilivat, ennen kuin pyrkivät sisään eläkeläismiehen taloon. Millainen on rosvon rukous? Rakas Jumala, anna meille tänä päivänä meidän joka päiväinen leipämme ja anna meidän onnistua neljään pekkaan ryöväämään tämä yksinäinen sotaveteraani niin kuin edellisellä kerralla? Jos se rukous näin meni, niin voi sanoa, että Jumala sen kuuli ja auttoi sisukasta sotaveteraania pitämään eläkkeensä. Sankarimme itse sanoi, että nähtyään porukan pihallaan oli hän päättänyt, että tappelee niin kauan kun pystyy ja tarvis vaatii, ja päättäneensä että ja perskules, minulta ette kyllä mitään enää vie, Aamen.