T
äällä pakataan viikonloppulaukkuja ja asetellaan heiniä kenkiin. Likat lähtee kuulkaas viikonlopuksi kaupunkiin. Siis minä itte ja Dee ja Lapsi Posio. Lauantaina kävellään monta tuntia ympäri Bangkokin uusinta ostoskeskusta Paragonia, joka on niin suuri, että meistä kolmesta maalaistytöstä ei kukaan ole aikaisemmin nähnyt niin valtavaa moolia. Meillä ei ole Paragoniin mitään erityistä asiaa, kunhan vaan päästään vähän haistelemaan suurkaupungin tuoksuja, istuskelemaan sumppikupin äärellä, katselemaan ohikulkijoita, kuuntelemaan rullaportaiden kolinaa ja aika todennäköisesti juoksemaan lujaa yhden reippaasti juoksevan 2-vuotiaan perässä.

Paragonissa käydään ainakin Bangkokin ekassa Zarassa ja monen monessa kenkäkaupassa ja tietysti Bangkokin suurimmassa kirjakaupassa Kinokuniyassa. Mitään ei ole kyllä lupa ostaa ja aionkin solmia kukkaron nyörit semmoiselle umpisolmulle, että niitä ei saa auki edes moottorisahalla. Enää en voi hankkia mitään uutta. Kohta on näes taas edessä muutto, tavaroiden pakkaus, lahjoitus ja hävitys, kun Laos on taakse jäämäisillään. Dee varmaan jonkun ilmastonmuutosta käsittelevän opuksen sieltä hankkii, kun on sellaisesta haaveillut. Minä saan vain juoksuttaa sormiani kirjojen seljillä, hivellä takakansia silmilläni ja hengittää painomusteen tuoksua.

Yötä ollaan jossain Deen ja Jortsun löytämässä hotellissa Pratunamin alueella, jossa saa
kuulemma vierasmajan hinnalla monen tähden verran puhtaita lakanoita leveässä sängyssä, Ekbergin aamiaisen ja marmorin viileyttä lattialla. Näin kertovat Posiot. Uteliaana tulen kattoon ja koemakaan tämän tarunomaisen establishmentin ensi viikon juhlaa, iloa ja riemua ajatellen. Enää seitsemän yötä jouluun.