Sadekausi on alkanut ja olemme saanet niskaamme jo useamman kunnon vesisateen. Viimeksi kastuin kokonaan, kun olin pyorailemassa. Minulla ei ollut sadetakkia tai muuta suojaavaa mukana, ja kun olin juuri matkalla uimaan niin ajattelin, etta mitas tuosta, kastun kohta kumminkin. Paastyani klubille vaihdoin litimarat vaatteet kuivaan uimapukuun ja painuin altaaseen, joka oli kovan sateen vuoksi taysin tyhja muista rapikoijista. Sain kerrankin uida juuri niin kuin halusin tarvitsematta vaistella uintiradalla leikkivia lapsia, kissoja, koiria tai muita hidastelijoita. 

Laosilainen sade on monessa suhteessa erilainen kuin mikaan sade minka olen Suomessa kokenut. Ensinnakin, vetta tulee paljon enemman kerrallaan kuin kovillakaan sateilla kotimaassa. Se on lamminta ja mukavan tuntuista muualla paitsi silmissa. Vetta kun tulee niin paljon, etta silmia ei voi pitaa kunnolla auki. Pyorailen lahes aina ja olen todennut sateessa pyorailyn ihan mukiinmenevaksi toiminnaksi. On vain totuttava siihen, etta oma sijainti tiella ei perustu nakohavaintoon vaan arvailuun. Onneksi liikenne hiljenee sateen ajaksi sen verran, etta pieni nakokyvyn puute ei esta pyorailya kokonaan. Jos arvostaisin turvallisuuttani enemman kuin tyyliani niin pyorailisin sateella mieluiten uimalasit paassa.

Sadekausi tuo mukanaan myos joukon asioita, joihin ei ole kotimaassa tottunut. Yksi arsyttavimmista on home, joka alkaa kasvaa joka paikassa sadekauden alettua ja jonka kasvamista ei pysayta mikaan muu kuin viilean kauden tulo. Home on erityisen perso aidoille asioille niin kuin kirjoittajakin. Tama on kolmas sadekauteni Laosissa ja tana aikana home on ehtinyt tuhota kaikki kauniit nahkakenkani, -vyoni  ja -kasilaukkuni. Kalliisti ja epaekologisesti Suomesta rahdattujen tavaroiden tuho on ollut sydantasarkevaa katseltavaa. Tana aamuna heitin roskakoriin jalleen yhden kotoa tuodun aidon asian, kun huomasin, etta suomalaisesta puusta veistetyn selkaharjani koivuisen selan home oli muuttanut mustaksi sametiksi. Enaa en ihmettele, miksi laosilaiset rakastavat kumisandaaleitaan ja muovista muotoiluja esineitaan. 

Sadekauden myota myos oma pieni taloni on aloittanut oman elamansa elamisen. Odotan kauhulla sadekauden loppua, jolloin naen kosteuden aiheuttamat lopulliset tuhot. Taloni on vanha, mutta vasta remontoitu. Kun muutin siihen viime vuoden lokakuussa, viilea kausi oli juuri kuivannut edellisen sadekauden kosteuden ja vuokraisanta lopettanut remonttinsa. Sisalla seinat ja katot loistivat valkoista maalia ja ulkona aita ja seinat uutta kalkkia. Tanaan, vain kahdeksan kuukautta myohemmin, sade on piiskannut osan uudesta kalkista katuviemariin ja home varjannyt aitani marmoriseksi.

Sisalla keittion kirkkaan valkoinen katto on muuttunut kirjavaksi. Suurina paloina katosta tippuvat maalilaatat ovat paljastaneet aikaisempien vuosikymmenten vaalen vihrean varin ja tehneet katosta kivasti kuvioidun. Muutama paiva sitten loysin vierashuoneen katosta reian. Tarkempi tutkimus osoitti, etta vuokraisanta oli napparana remonttireiskana paikannut vanhan reian liimaamalla sen paalle paperin kappaleen ja maalannut sitten katon ja paperin hohtavalla kattomaalilla. Katevaa, edullista ja taysin huomaamatonta (siis kuivalla kaudella). Liima ei liene kuitenkaan mitaan katon paikkausliimaa, koska se oli irroittanut otteensa jo nain varhaisessa vaiheessa sadekautta. Paperi roikkuu nyt viimesilla voimillaan yhdesta kulmasta ja siina roikkuu suuri ja pehmea kattomaalilaatta. Koko komeus nayttaa odottavan hetkea, jolloin viimeinenkin liimanvoima antaa periksi ja paperi maaleineen putoaa uuden muovikenkakokoelmani paalle. Toivon vain, etta reiasta ei myohemmin kiipea mitaan tavallista allottavampaa otusta sisalle kotiini.  

Muita sadekauden rasituksia ovat hyttyset, jotka ovat yhta epamiellyttavia kuin Suomalaiset serkkunsa, mutta paljon kavalampia. Ne kantavat ikavia tauteja kuten malariaa ja dengue-kuumetta, pistavat kivuttomasti, lentavat aanettomasti ja ovat lahes nakymattomia. Itse saan hyttysen pistosta kolikon kokoisen paukaman, joka muistuttaa paarman puraisua. Se kutisee mielestani vahemman kuin suomalaisen hyttysen pisto, mutta paljon kauemmin. Valttyakseni nailta olen ottanut kovat aseet kayttoon ja kilpavarustanut kotini kaikilla mahdollisilla kiinalaisten keksimilla saasken tappovehkeilla mita Thaimaalaisista kaupoista saattaa loytaa. Minulla on useampi spraypullo hyttysmyrkkya Thain kielisilla teksteilla. En tieda mita eroja eri varisten pullojen sisalloissa on, mutta jos pullossa on selallaan makaavan hyttysen kuva ja minulla ei sellaista viela ole, niin olen ottanut saannoksini hankkia uutuuden kokoelmaani. Omistan hyttysverkkoja, kaksi pistokkeeseen kytkettavaa elektronista ufoa, johon vaihdetaan Ars Mat-niminen (suomeksi persmatto) hyttysentappopanos. Luonnollisesti arsenaaliini kuuluu se tennismailaa muistuttuva, patterilla toimiva hyttyslatka, joka loytyy nykyaan myos monesta Oulujokivartisesta taloudesta, ja tosi pahan paivan varalle olen varastoinut laatikoittain niita poltettavia kierukkajuttuja, jotka eivat kylla toimi mielestani lainkaan. Taman lisaksi syon B-vitamiinia ja lotraan Ohovin kanssa niin kuin joku etelan vetela. Silti nama piruilaiset paasevat saannollisesti iholle. Neuvoisinkin, etta Suomen puolustusvoimat aloittaisi laajan hyttystutkimusohjelman yliopiston biologian laitoksen kanssa ja soveltaisi naita pirullisen kavalia ja tehokkaita hyttysten kayttamia sissisotataktiikoita omassa puolustussrategiassan. Tamahan voisi vallan ratkaista vaikka maamme maamiina-ongelman.

Huolimatta sadekauden rasituksista ja sen ajoittain aiheuttamasta hermojannityksesta, on siina myos puolensa. Sade kun kaunistaa tata maata entisestaan. Se pesee punaisen polyn kasveista ja varjaa koko maan upeilla vihrean eri savyilla, jotka viilean kauden aikana ovat piiloutuneet polyn alle. Se myos tuo kotoisen tuulahduksen juhannuksen viettoomme, silla lahes joka vuosi voimme luottaa siihen, etta saamme juhlia juhannustamme kuten Suomessa eli vesisateessa. Ja jos viela saisi pihalle sen vuotavan Sopu-teltan ja juhannuskoivun niin tunnelma olisi taydellinen.

Hyvaa juhannusta ja Johanneksen ja Juhanin paivaa kaikille kotipuolen Juhannus-pojille!