Olen palannut pohjoiseen, joka kyllä kartalta katsottuna on keskellä Suomea. Ja miksi muuten suurta osaa Suomea, joka sijoittuu ilmiselvästi etelään sanotaan keski-Suomeksi? Tuli vain tässä mieleeni tuokin, vaikka siitä en kyllä aikonut kirjoittaa lainkaan. Tänään täällä keskisessä Suomessa, jota sanotaan siis pohjois-Suomeksi sataa lunta. Sellaista ihanaa, valkoista huttua, joka maahan tömähtäessä muuttuu loskaksi ja sulaa pian pois. Kummallista joulukuuta.

Retki Helsingissä oli jälleen kerran erityisen mukava ja energisoiva. Oli ihana nähdä kaikki. Siis ihan kaikki. Sissi ja Milli hellimässä seuraavaa sissisukupolvea. Ihania vauvoja ruskovilloissaan. Posiot ja Rinkelit samana päivänä. Jennifer Lopez ja Mia Magia täynnä työnhaku- ja deittienergiaa. Hurina ja Woody Allenin kadonnut kaksoissisko. Ja tietysti koko the Klaani useampaan kertaan. Eestin Siskon kanssa lähdettiin viettämään pikkusuntista sunnuntaina kello kuusi, otettiin siidut ja alettiin puhua ja herättiin keskustelutranssista hetken päästä, kun ravintolan portsari koputti olkapäähän ja pyysi ystävällisesti poistumaan. Kello oli neljä aamulla. Hämmästyneinä ajan kulumisen yhtä äkkisestä nopeudesta poistumme taas kohti Helsingin helvettiä, mutta yllätykseksemme taksijono olikin tällä kertaa oikea real life sit com, josta irtosi illan viimeiset naurut.   

Tällä hetkellä istun siskon työpöydän ääressä. Olisin mennyt mielelläni ihan Galaksikylään asti, mutta kun toin etelästä tuliaisena romuskan, niin matkan teko tyssäsi Valakiaan kaupunniin. Kotiin ei voi nyt flunssaa viedä. Parempi niiskuttaa ja röhiä täällä joulukauden viimeisiin pikkujouluihin saakka, jotka ovat huomenna. Silloin kokoontuu 16 hengen huutojoukko laulamaan oulunkielisiä joululauluja perinteisellä moni- ja kovaäänisellä tyylillä Tatun säestäessä urkuharmoonillaan. Kotiin menen kun ääni on taas heleä, eikä pilli vingu sisään hengittäessä.