Viikko vierähti lupaavasti. Lähdin ihan ajoissa töistä kotiin joka päivä paitsi perjantaina, kun piti odotella työkavereita. Olimme näet sopineet illanvietosta yhden viimeisen työpäivän kunniaksi. Seitsemän jälkeen lähdimme yhdessä ensin illalliselle thairuokaa tarjoavaan ravintolaan. Alkupalat jaoimme. Tilasimme hyvää sipulisalaattia, jossa oli kuivattua kalaa, banaanin lehdessä paistettuja kanapaloja, paistettuja sieniä ja kevätrullia. Pääruokana minulla oli grillattua kuningaskalaa, joka oli oikein makoisaa. Ruokajuomat toimme itse mukanamme, maksoimme kiltisti korkkausmaksun ja nautimme italialaista valkkaria, jonka nimi oli lähes sama kuin sukunimeni.

Illallisen jälkeen huidoimme taksin ja suuntasimme Asokin alueelle erääseen  karaoke-paikkaan. Minä istahdin vänkärin paikalle ja kerroin paikan nimen ja osoitteen kuskille. Sanoin vielä paikallisella, että "se karaoke-paikka siellä Asokilla, tiedätkö missä se sijaitsee. Karaoke." Kuski nyökytti ja vastasi selvällä Thailla, että kyllä tietää. Asokille päästyämme pyyhälsimme komeasti paikan ohi, mutta ajattelimme, että kuski käy vain tekemässä U-käännökseen ja tuo meidät paikan oven eteen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kuski ajoi suoraan Soi Cowboylle ja parkkeerasi autonsa kadun päähän. Hetken istuimme hiljaa ja sitten kaikki neljä naista sanoivat yhteen ääneen "no, no, no" ja "mai, mai, mai". Soi Cowboylla kun ei ole muuta kuin tissibaareja ja muita pornahtavia ravitsemusliikkeitä ja eihän me tyttöporukalla minnekkään tissibaariin mennä karaokea laulamaan. Hieman ihmetytti myös, että miksi se kuski yleensä arveli meidän Soi Cowboylle haluavan vai kuulostaako Soi Cowboy tosissaan niin samalta sanalta kuin karaoke. Voiko niistä oikeasti erehtyä? Oli miten oli. Hetken puhumisen, pälätyksen ja huitomisen päästä pääsimme sitten sinne oikeaan osoitteeseen.

Lauluilta oli oikein hauska. Meitä oli mukavan kansainvälinen kokoonpano, jossa Japanilainen lauloi japanilaisia lauluja, Kiinalainen kiinalaisia, minä ja Filipiiniläinen englanninkielisiä duettona. Minun pokka piti koko illan ihan superkiitettävästi, vaikka duettoparini lauloi di da di di da di di da diitä, Ipanema tyttöä ja kaikkea muutakin ihan päin honkia ja sai minutkin sekoamaan sekä sanoissa että sävelissä läpi illan.

Seuraavaksi valmistaudun sunnuntai-piknikiä varten. Olen menossa Rannanjärvien kanssa puistoon syömään eväitä, istumaan nurmikolla peitteen päällä ja potkimaan Rannanjärven Junnun kanssa palloa.

Eli elämä jatkuu. Jo kolmatta viikkoa.