394903.jpg

Siivosin vanhempieni kirjahyllyn ja löysin aarteita. Yllä olevan kuva on kulkeutunut kirjahyllyyn äidin nuoruuden työpaikan kautta. Kuvassa ei ole "mummu nuorena" niin kuin äitini tapaa lapsenlapsille sanoa, vaikka kirjoittajan mielestä äiti on ollut nuorena yhtä kaunis kuin kuvan nainen. Nykyään äiti on vielä paljon kauniimpi.

Vuoden 1957 Eläinten maailma-kirjan välistä löysin 1982 päivätyn, itselleni osoitetun kortin, johon tätini on kirjoittanut:

Elämä luo kauneutensa pimeydestä ja valosta. (J.L. Runeberg)

Hyllystä löytyi myös esi-täti Dagmarin yli 100-vuotias postikorttialbumi, johon hän on tallettanut itselleen osoitetut postikortit. Mummu oli myöhemmin sujauttanut sivujen väliin Dagi-tädin hänelle lähettämän kortin, jossa täti pyysi veljen tytöltä eli mummultani kaksisäikeistä villaa, kun mummulleni Jumala oli suonut lampaita. Samassa kortissa hän kirjoitti mummun saavan supiiniturkkinsa, kun hänestä aika jättää. Dagi-tädin kuoltua saapui perintö postipakettina Galaksikylään, mutta paketista ei löytyytkään supiiniturkkia vaan postikorttialbumi. Tarina ei kerro oliko mummu pettynyt perintöönsä, mutta meillä ainakin oli eilen mukavaa, kun luimme kortteja emmekä turkkia.