Katselin juuri Sanat-blogista videon Poikkilaakson peruskoulun valituskuoron mainiosta esityksestä ja se innoitti minut kirjoittamaan oman oratorion yhdelle naiselle.

Euroviisuehdokkaat ovat aivan kamalia kaikki ja lenkille ei jaksa lähteä. Läskiä on liikaa. Töitä ei löydy ja neulemyssyistä tulee aina liian pieniä. On aivan liian kylmää ja varpaita palelee. Talvikengissä on kaksi reikää, eikä kaupoista löydy uusia hyvän näköisiä. Radiosta tulee aina humppaa, kun haluaa kuulla rokkia. Idols-tuomarit ovat ilkeitä ja kaikki hyvät ohjelmat tulevat aina samaan aikaan eri kanavilta. Digiboksia ei ole ja Strömsö ei näy enää analogisesti. Lapsen luistelupukuun pitää ommella liikaa paljetteja ja ne ovat typerän näköisiä. Onko puvun suunnittelija värisokea? Kirjoitusinnostuskin on kadonnut ja blogissa vain tylsiä ja huonoja juttuja.