Taman viikonlopputyton isa ja aiti voivat huoletta tunnustaa omakseen, silla niin fiksusti ja filmaattisesti kayttaydyin koko menneen viikonvaihteen ja perjantai-illan siihen paalle. En jarjastanyt mitaan diskotanssiesityksia bordelli-hotellin parketilla enka onnistunut muutoinkaan sotkeutumaan mihinkaan tavallisen epamaaraiseen toimintaan. Tunsin itseni ihan aikuiseksi, ainakin 100-vuotiaaksi. Tama yhtakkinen fiksukkuuteni ei tosin ollut pelkastaan hyvan luonteeni ansiota vaan myos huonon selkani. Ristiselassani asuu nimittain sellainen ilkea noita, joka aina silloin talloin tokkii nuolellaan. Viime viikonloppuna se noita teki minusta lahes liikuntakyvyttoman ja taikoi minut oikeaksi kotihiirettareksi.

Ensiapu loytyi kuitenkin Kiinasta ja sunnuntaina kavin paljastamassa jalkapohjani kiinalaiselle vyohyketerapeutille, joka runnoi niita tunnin. Kasittely sattui enemman kun noidannuoli ja dignoosi kertoi, etta minulla on pienta vikaa munuaisissa, maksassa, suolistossa, jossain hermossa ja kilpisrauhasessa. Olin aivan jarkyttynyt, silla enhan mina viela niin vanha ole. Olen vain tallainen ihan tavallinen vetrea keski-ikainen lapsi, joka asuu yhden ilkean noita-akan kanssa samassa 100-vuotiaassa kehossa. Äiti tuu hoitaa!