Kaikki viime viikolla mainostamani lähitulevaisuuteni suunnitelmat ovat menneet piparipuihin. En ottanut ylimääräistä vapaapäivää voidakseni hakea uuden passini Bangkokista. En käynyt Thaimaassa viikonloppuna ollenkaan, enkä ole sitten ole enää menossa sinne Pekingiinkään. En nimittäin saanut lippua. Kaikki Bangkokista lätevät lennot olivat täynnä ja niin kalliita, että sillä hinnalla käy melkein mutkan kotimaassa. Nyt olen uuden ongelman edessä. Mitä tehdä tulevana viikonloppuna? Perjantaina on Laosin kansallispäivä, jolloin juhlitaan 30 vuoden takaista voittoa amerikkalaisista imperialisteista ja meillä kaikilla ylimääräinen lomapäivä. Kotona en voi millään olla, sillä ymärilläni on niin paljon maailmaa, niin paljon nähtävää ja aikaa yksi ylimääräinen perjantaipäivä.

Luulen pistäväni vanhat luuni Laosilaiseen onnikkaan ja linja-autoilen yli vuorten Miljoonan elefantin kuningaskunnan pääkaupunkiin Luang Prapangiin. Tämä Laosin entinen pääkaupunki sijaitsee pohjoisessa keskellä vuoria. Se on ollut UNESCOn suojelukohde vuodesta 1995 ja sen viehätys piilee arkkitehtuurissa, joka koostuu buddhalaisista temppeleistä ja ranskalaisista villoista, jotka siirtomaaisännät aikoinaan rakensivat. Laosin suljettujen vuosien aikana Luang Prapang nukkui ruususen untaan ja näin talot ja vanhat temppelit säilyivät tähän päivään ilman kauhakuormaajan kosketusta. Luang Prapang on Laosin viehtävin kaupunki.

Linnuntietä ATR-propelikoneella matka Vientianesta Luang Prapangiin kestää noin 50 minuuttia. Bussilla sama matka kestää semmoiset 12 tuntia. Tie kiemurtelee vuorten seinämiä pitkin harjalle ja tarinoiden mukaan sieltä ylhäältä avautuu henkeäsalpaavan kaunis vuoristomaisema. Maisema on kuulemani mukaan kuoppaisen ja kiharaisen tien turruttaman takapuolen ja kolottavien lihasten arvoinen. Jos tämä muuttunut matkasuunnitelmani tulee totetumaan niin Liftaajanne lupaa raportoida silminnäkijähavaintonsa huhun paikkaansa pitävyydestä ja maiseman kauneudesta ensi perjataina Luang Prapangiin päästyään. Siis heti sen jälkeen kun on ensin saanut kuorrutettua itsenä Mobilatilla ja tiikeripalsamilla. 

Vaikka Luang Prapang onkin erinomaisen kaunis kaupunki, ei tämän matkani tarkoitus ole sen näkeminen, sillä siellä minä olen jo ressullani liftaillut. Matkan tarkoitus on nähdä maisemia ja Laosia ja tämän päämäärän aion saavuttaa bussin ikkunan läpi. Suunnitelmani on hypätä torstaina heti töiden jälkeen mihin tahansa Vang Viengiin menevään kulkuvälineeseen ja saapua illalla sinne, nukkua perjantaiaamuun Vang Viegissa ja jatkaa matkaa kohti pohjoista. Vang Viengissä yöpymällä lyhennän vuoristoturneeta kolmella tunnilla. 

Yhdeksän tuntia bussissa kiemurteltuani saavun sitten Luang Prapangiin, löydän helposti edullisen hotellin (optimisti-minä matkustaa vielä tässä vaiheessa suunnitelmaa), hoidan hetken kipeitä jäseniä, bloggaan, käväisen iltakävelyllä Luang Prapangin iltatorilla ja painun nukkumaan ihanan hiljaiseen hotelliini (yltiö-optimisti-minä suunnittelee nyt). Aamulla hypähdän taas bussiin (tai realistisemmin konttaan edellisen päivän matkustuksen jäljiltä), ja linjurin nokka laitetaan kohti Xieng Khouang-nimistä provinssia.

Xieng Khouangiin saavun viiden tunnin bussiköröttelyn jälkeen ja kohta pääsen tutustumaan Laosin toiseksi kuuluisimpaan nähtävyyteen eli Ruukkujen tasankoon, jossa en ole vielä käynyt.

Sunnuntaina palaan takaisin Vientianeen Lao Aviationin siivin jollakin vanhalla kiinalaisella lentämiskoneella. Tunnen itseni perin tyytyväiseksi, paljon nähneeksi ja perusteellisesti matkustaneeksi ja kaiken tämän olen saanut pienellä rahalla, Laosilaisella henkilöllisyystodistuksella ja ihan ilman Suomen passia, ehjää tai rikkinäistä. Hiton hyvä suunnitelma, eikö?