Tanaan puhelin soi kello 11.30. Keisarin leikkauksella juuri maailmaan lapsen saattanut äiti puhui. Hieman yli kolme kiloa. Niin pieni. Vähän turvoksissa. Terve. Poika. Suloinen. Ihana. Imetän. Soita Kuuballe ja kerro. Sain selvää tärkeimmästä. Morfiinin huuruinen ääni sopi myös ensimmäisestä käyntikerrasta. Tule lauantaina. Tai tule milloin haluat. Tule milloin sinulle sopii. Tule lauantaina. Soita Kuuballe ja tulkaa yhdessä. Paljon muutakin se käheä ääni sanoi, mutta kaikkea en oikein ymmärtänyt. 

Lopuksi puhelimeen tuli Sorja, jolla oli vain yksi selkeä kommentti tapahtuneeseen: "Tata Liftaaja, I love my brother".