1463422.jpg

Selvisin eilisestä Songkran-päivästä ihan pienen pienellä kastelulla. Sain vain kolme osumaa vesipyssystä vasempaan kylkeen. Oikein kohtuullista. Ei mitään litimärkäilyä tänä vuonna. Onneksi. Veden heitto jatkuu tosin tänään ja huomenna, joten tilaisuuksia paremmille osumille tulee vielä olemaan.

Lauantaina märästelin sitten itse oikein urakalla, kun kävin vihdoin leffassa katsomassa Leijapojan. Elokuva iski suoraan siihen hermoon, joka saa minut hyvin liikuttuneeksi ja itkin ainakin ämpärillisen. En onneksi ihan yksin, sillä meitä istui neljä itkijänaista rivissä vieretysten. Mietin elokuvaa vielä seuraavanakin päivänä ja tunsin oloni jotekin surumieliseksi. Että sellainen Songkran tänä vuonna.

Eilen päivän riennoista kotiin tullessani katsoin vielä Hairsprayn DVDltä, joka ei kyllä jaksanut paljoa liikuttaa tai kiinnostaa näyttelijäkaartista huolimatta. Hairspray oli minusta tylsä, joten jäin tuijottamaan ja turhailemaan pieniä ja merkityksettömiä yksityiskohtia kuten Travoltan esittämän Ednan käsiä, jotka olivat jotekin hooposti koholla koko leffan ajan. Musikkaalit ovat kyllä haastava laji ja tämänkin katson edelleen mielummin livenä teatterissa kuin leffassa tai läppäristä DVDltä.

Illalle on vielä Songkran-ohjelmaa tiedossa, kun laulamme silloin luuserikaraokea ja juomme sen kunniaksi luuseriolutta. Tapahtumaan kerääntyvät ne työpaikan luuserit, jotka eivät matkusta tänä vuonna mihinkään eksoottiseen kohteeseen kuten Songkranina on yleensä tapana tehdä. Minun avaukseni Songkran-luusereiden karaokekokoontumisessa tulee olemaan Radioheadin Creep.