Koko ajan on olo niin kuin olisi kävellyt sadettajan läpi. Illalla lakanat tuntuivat kosteilta ja aamulla kadut olivat märät. Olen Vientianessa ja täällä on hyvin, hyvin kosteaa ja sataa, sataa ropisee. Mekongin hiekkasaaret ovat jo veden alla ja joella leveyttä kaksi kertaa viime kertaiseen, mutta veden pinta on silti vielä hyvin matalalla.

Aamulla opettelin Laoa aamiaista syödessä. Lautasella oli rambutaaneja ja kysyin tarjoilijalta, että mitä ne olivatkaan laoksi. Tarjoilija tarjosi mak nguuta voimakkalla, kurkkuisella ng-äänteellä sekä muistisääntöä näyttelemällä joitain. "Nguu niin kuin uhuu murrr murrr uhuuu uhuuu murrr murrr" sanoi hän nostaen käsivarret rinnan korkeudelle, roikottanen sormia alas päin ja hypähdelleen samalla kevyesti ylös ja alas. "Siis tiedätkö nguu niin kuin uhuu murr murr uhuu uhuu murr murr" toisti tarjoilja edessäni tanssahdellen. Siis nguu niin kuin apina? Gorilla? Koira? Lohikäärme? Ei tajuu. Esitys oli kuitenkin sen verran mieleenpainuva, että sitä ei voi unohtaa. Siis mak nguu niin kuin kummallisesti elehtivä laosilainen tarjoilija mustissa housuissa, valkoisessa paidassa ja kravatissa.

BTW, parin vanhan postauksen kommenttilootat ovat alkaneet kerätä raivostuttavia määriä spämmiä, joten pakko laittaa sanatarkistus kommentointiin. Pahoittelen häiriötä.