Kamerani on niin kaput, että paitsi sillä ei voi kuvata, siitä ei voi myöskään ladata kortilla olevia kuvia koneelle. Siksi marssin tänään muistikortin kanssa valokuvaliikkeeseen (taivaan kiitos niitä on vielä!) ja pyysin heitä siirtämään  kauan maanneet kuvat CD:lle. Kortilta löytyi kaikkea jo unohtunutta. Tässä pieniä paloja:

1437134.jpg

Olin kerran aika kauan sitten sunnuntaikävelyllä kiinalaisessa kaupungiosassa ja räpsin kamerallani sinne sun tänne. Yllä olevan kuvasin eräästä korkealla olevasta ravintolasta keskustan korkeisiin taloihin päin.

1437136.jpg

Olen edelleen kiinalaisessa kaupungissa ja seuraavaksi näytän huomanneeni parvekkeet, liput ja sähköjohdot. Pakko saada kuva!

Keltainen lippu on kuninkaan lippu ja se liehuu joka paikassa yhdessä Thaimaan oman trikolorin kanssa.

1437137.jpg

Ja edelleen kiinalaisessa kaupunginosassa, mutta nyt istun ruuhkassa onnikassa. Kuvassa ei liiku muut kuin kävelijät, mutta bensaa palaa. Kaikki autot ovat tyhjäkäynnillä ja minä nielen pakokaasua.

1437138.jpg

Nyt olen erään hallituksen rakennuksen nurkalla. Kuva kertoo, että olen ottanut sen tämän vuoden puolella 2.1.08 jälkeen. Tuona päivänä kuninkaan sisar Prinsessa Galyani Vadhana kuoli ja hallituksen rakennusten aidat puettiin suruvärein. Suruaika päättyy pian, 10. huhtikuuta ja silloin kansa voi taas juhlia väreillä ja jättää mustat tai valkoiset paidat ja koltut kaappiin. Maanantait muuttuvat taas keltaiseksi kuninkaan kunniaksi. Hän kun on syntynyt tuona päivänä ja kun jokaisella päivällä on oma värinsä, pukeuvat kansalaiset erityisesti maanantaisin keltaiseen. Sitä näkee kyllä paljon myös muina viikonpäivinä, sillä keltaiseen pukeutumalla Thaimaalaiset osoittavat rakkauttaan hallitsijaa kohtaan.

1437140.jpg

Hupsista. Kameran muistikortilla olen
yht´äkkiä Yangoonissa, Burmassa. Kuvan otin erityisesti noiden kahden vasemmalla olevan ihmisen takia, kun molemmat lukevat kirjaa. Maassa istuva mies möi saksia, teippiä, muistilappuja ja asiakkaita odotellessa kulutti aikaansa kirjan seurassa. Tämä on Burmassa hyvin tyypillinen näky. Yangoonissa on myös paljon katudivareita, joissa on kaupan loppuun luettuja, hiirenkorvilla olevia kirjoja monilla kielillä. Jaksan aina ihmetellä Yangoonin kirjojen paljoutta, sillä Laosissa en muista koskaan näheeni ketään paikallista nenä kiinni kirjassa. Vientianessa ei myöskään ollut ensimmäistäkään uusia kirjoja myyvää kirjakauppaa ennen kuin hetki ennen lähtöäni. Jokunen divari siellä kyllä oli jo ennen minun tuloani, mutta ne tuntuivat palvelevan lähinnä matkailijoita. Niissä kirjojen hinnat vaihtelivat kolmesta viiteen dollariin per kirja ja klassikot, harlekiinit ja vanhentuneet Lonely Planetit olivat kaikki samassa hintakategoriassa.

1437141.jpg

Tältä näyttää Yangoonilainen lasipalatsi, jossa ei käytetä ilmastointia vaan ikkunat pidetään auki. Kuva on ihan vinksallaan, kun se on räpsästy liikkuvasta autosta.

1437135.jpg

Ja sitten olenkin kotona Pankakoskella. En oikein tiedä mitä olen tässä yrittänyt kuvata. En ainakaan tuota Bangkok-taulua, josta olen niin kovin onnellinen. Tämän osaan kertoa sen perusteella, että olen katkaissut kuvan niin, että yläosassa oleva hellyttävä kirjoitusvirheellä varustettu teksti ei näy.

Tässä siis viimeset kuvani. Kamerakuume on tällä hetkellä hyvin korkealla, mutta olen jo luvannut itselleni, että saan ostaa himoitsemani N82:sen heti kun olen tehnyt töihin kaikki rästissä olevat raportit. Niitä oli ennen seitsemän ja tänään enää viisi.