Koska huomenna on pyhäin miesten päivä, löytyy äidin kauppakassista tänään hautakynttilöitä. Huomenna ajamme pitkin jokivartta ja viemme niitä mummon, pappojen, esi-isien ja -äitien, sedän, tädin ja enon haudoille. Itse en niin välittäisi niitä viedä, sillä ajattelen vain kovaa pakkasta ja ajomatkan pituutta ja muutekin hoitaisin hautausmaakäynnit mieluiten kesän lämpimillä, mutta vanhemmilleni traditio on tärkeä ja siksi suostun rutisematta kuskiksi. Pyhäin miesten päivänä jokainen seurastamme poistunut sukulainen saakoon kynttilän.

Pyhäin miesten päivä pistää ajattelemaan omaa loppuaan. Itselleni toivon tuhkausta, enkä halua mitään hautamuistomerkkiä. Tunnen, että hautaus ei ole maankäytöllisesti järkevää ja kun suuni on täynnä amalgaamia toivon, että tomumajani ei enää kuolemanikin jälkeen saastuttaisi luontoa. Elimeni haluan lahjoittaa niitä silloin tarvitseville.  

Toivon eläväni pitkän elämän, kuten suvussani on ollut tapana sekä isän että äidin puolella. Kaksi pappaani ja mummoni ja isotätini kuolivat reilusti yli 80-vuotiaina. He elivät pitkän elämän ja siksi surin heidän poismenoaan hyvin eri tavalla kuin esimerkiksi tätini, joka mielestäni otettiin meiltä liian aikaisin. Isovanhempien poismeno oli niin luonnollista, että surukin oli puhdasta surua johon ei liittynyt lainkaan ahdistusta. Tätini kohdalla suru oli erilaista, sillä tunsin ja tunnen edelleen, että hänen lähtönsä tuli liian yllättäen. Tunnen, että minä ja sisareni olisimme tarvinneet häntä matkallamme teinitytöistä aikuisiksi naisiksi. Liian moni keskustelu jäi käymättä ja monet tarinat oppimatta ja lopettamatta. Huomenna voin sen taas hänelle kertoa, kun viemme kynttilän enkelin haudalle.

Huomasitte ehkä, että puhun edelleen pyhäin miesten päivästä en pyhäinpäivästä, joka tietysti on tähän päivään paremmin sopiva nimi. Puhun pyhäin miesten päivästä, koska kodissani käytetään edelleen tuota vanhaa nimeä. Itse asiassa, en edes tiennyt, että päivällä on uusi nimi ennen kuin tarkistin almanakasta kirjoitetaanko nimi yhdyssanana vai kolmena erillisenä sanana. Kiinnostuneena lähdin sitten etsimään nimenmuutoksen ajankohtaa, mutta sitä en löytänyt vaan paljon muuta nippelitietoa ja huomasin, että pienellä Liftaajalla on näköjään ollut taas kuulolaite pois päältä koulun uskonnontunnilla.

Pyhäinpäivä on siis kahden juhlapäivän yhdistelmä: kaikkien pyhien (eli pyhimysten) päivä 1.11 ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2.11. Kun Suomi muuttui uskonpuhdistuksen myötä katolilaisesta maasta luterilaiseksi, pyhimysten päivät poistetiin ja kalenteriin merkittiin yksi pyhäin miesten päivä. Wikipedia kertoi myös, että viime kuun viimeisenä päivänä juhlittu Halloweenkin on sukua, nykyisin tietysti kaukaista sellaista, pyhäin miesten päivälle. Tästä tiedosta yllättyneenä piti sitten lähteä etsimään mistä sana Halloween on peräisin ja näin naputtelin itseni takaisin Wikipedian sivuille. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Siellä kerrottiin, että sana Halloween on alunperin kirjoitettu Hallow'en, joka on lyhennys sanasta All-hallow-even, koska se on All Hallow' Day:n eli pyhäin miesten päivän aatto. Halloween on ollut olemassa jo ennen kristinuskoa ja pyhäin miesten tai pyhäinpäivää. Alunperin se oli Iso-Britanniassa juhlittu pakanajuhla, joka muuttui kristinuskon levitessä kristilliseksi juhlaksi, kun lähetystyöntekijät sulauttivat kristittyjä tapoja pakanallisiin juhliin. Siinäpä päivän tietoisku.