Jos joku ei vielä tiedä niin vietin vuodenvaihteen vakavan mielenhäiriön vallassa. Ilmiselvän sekavana otin vastaan Karpalon heittämän juoksuhaasteen. Minut tunteville kerrottakoon, että tämä ei nyt tarkoita sitä mitä luulette, että lupaan tulevana vuotena lisätä yöjuoksujeni määrää tai että alkaisin suunnittelemaan elämääni pitkällä juoksulla tai liittyisi edes koiraan, jolla on pari kertaa vuodessa juoksuaika. Ei, ei. Puhun nyt juuri sellaisesta juoksusta, mitä kukaan teistä ei kykene yhdistämään minun nimeeni ja maalliseen tomumajaani. Minä puhun hölkkäämisestä. Juuri niin. Luit oikein. Se sana oli hölkkääminen ja sitä minä olen luvannut tehdä. Nyt ottakaa kiinni rakettienne istuimista ja lukekaa eteen päin. Tarkasti ottaen minä olen luvannut alkaa harjoittelemaan Karpalon kanssa 1/4- tai jopa 1/2-maratonia. Luit aivan oikein se sana oli maraton. Melkein niin kuin se kaupunki siellä Kreikassa. 

Ja tietäkää kaikki, että tänään tammikuun 1. päivänä olen tehnyt ensimmäisen lenkkini harjoitusohjelman mukaisesti ja kävellyt puoli tuntia sauvojen kanssa ja tämän päälle onnistunut vielä kieltäytymään jumalaisesta taatelikakausta painonpudotuksen merkeissä. Tunnen oloni epätodelliseksi, mutta tyytyväiseksi.

Projektissa ei voi epäonnistua, koska kaveria ei jätetä ja kun se sama kaveri kekkasi tehdä projetista julkisen. Luvatkaa siis nauraa kuorossa pilkkanaurua, jos moraalini alkaa rapista enkä saa tätä varsin painavaa ja mukavuudenhaluista ahteriani irti soffasta. Kunto tarkistetaan 31.6.2007 Pielavedellä ja samalla pidetään myös hikisten bloggareiden blogimiitti, johon on tähän mennessä ilmoittautunut kaksi naisihimistä. Mää sekä hää.