Ihanan kamala viikonloppu takana. Ihanaksi sen teki runsas lepo television edessa Taydellisten naisten viihdyttamana ja kamalaksi aareton flunssavasymys ja vuotava nena, jotka eivat juuri muuta liikuntaa sallineet kuin aktiivisen makoilun. Aani on edelleen painoksissa, mutta tunnen itseni jo ihan terveeksi, joten voin taas istua tietokoneen aaressa ja kokouksissa, tehda toita, lahetella sahkopostiviesteja ja kirjoitella mustioita. Kuulostaako jannittavalta? 

Toihin tulo tana aamuna oli kuitenkin ihan suhteellisen jannittavaa silla aamupalaverin aiheena oli taas kerran lintuinfluenssa, jonka kovasti odotetaan rantautuvan myos tanne Laosiin. Tyopaikalla olemme varustautuneet mahdolliseen pandemiaan tilaamalla kaikille omat maskit, kumihanskat ja tayttamalla laakekaappimme pienella maaralla flunssalaaketta. Kaikki tyontekjat perheineen on flunssarokotettu ja kasienpesun tarkeydesta on pidetty tietoiskuja. Pandemian varalle laaditusta toimintasuunnitelmasta on tiedotettu ja nyt tiedamme, kenen on maara tulla tyomaalle ja kenen maara jaada kotiin, jos influenssa alkaa leviamaan. Itse olen aanekkasti ilmoittanut olevani silloin mielellani kotona ja hieman aanettomammin rutissut mahdollisesta evakuointiuhkasta, jota aion kylla vastustaa laittamalla kotini portin sisapuolelta sappiin olla sita avaamatta, jos joku tulee hakemaan evakuontilennolle. Silla kaikkein viimeiseksi haluaisin silloin lentokoneeseen tai -kentalle, missa tuhannet ihmiset tapaavat ja vaihtavat viruksiaan ja bakteerikantojaan ilmastoiduissa tilassa. Ei kiitos! Mina pysyn Laosissa, aitani takana, syon pussinuudeleita, luen kirjoja ja pysyn loitolla muista ihmisista ja kanoista vaikka tarjolla olisikin ilmainen lento kotiin.

Talla hetkella Laosissa vallitsee rauha. Jostakin syysta maa on saastynyt epidemialta ja todistettuja tautitapauksia ei ole ollut. Viikonlopun flunssani oli Bangkok perainen vilustuminen, mutta se silti pani liftaajan pohtimaan asiaa. Enta jos-henkisesti katselin kotona ymparilleni ja pohdin mita tarvitsen jos jotain tapahtuisi. Tein kirja-, DVD-, vesi-, patteri-, kynttila- ja ruokainventaarion ja totesin, etta ei hataa, parjaan pitkaan. Onnekseni minua on siunattu itseni viihdyttamisen taidolla, joten yksinaisyydestakin tulen selviamaan kuumelisivat kanat kuinka lampimasti tahansa.