Pyorailin taas eilen kaupungille ja siella ei ollut edelleenkaan mitaan eika ketaan, joten lainaan jotain jonkun kirjoittamaan suomalaista varssya kuvamaan miten kokous on kaupunkiin vaikuttanut.

Maanatai ei mittaan. Tiistai ei mittaan. Keskiviikko, torstai ei mittaan, perjantai ei mittaan.

Lauantaina ei ole enaa kokousta ja elama saa taas palata takaisin Vientienan kaduille ja kuppiloihin.

Myos oman elamani osalta kokouksen hiljentama Vientiane on antanut paljon mahdollisuuksia olla tekematta juuri mitaan ja vain miettia. Viikon kuuma peruna paassani on ollut lapset ja adoptio, aihe jota olen miettinyt jo pidempaan ja josta nyt olen chattaillut Aimen kanssa paivittain kokousviikon verran. Olisikohan aika ryhtya mietinnoista tekoihin? Aime huutaa: "Oui, oui. Go for it!"