Edellisen postaukseni kemia-aiheinen tietovisa, jossa annetut vastausvaihtoehdot eivät vastanneet kysymykseen, on päättynyt. Voittajaksi julistetaan kaikki vastaajat. Onneksi olkoon Mediaope, Nyyrikki, Melukylän Emmi ja Kyökkikemisti! Hienosti vastattu huonoon kysymykseen. Varautukaa nyt suuren kävijäryntäykseen, josta vastaavat Liftaajaan vanhemmat, pikkuserkku ja aika toden näkoisesti sisar Lauantai. Ja ehkäpä jopa sisar Maanatai, jos sattuu täällä käymään. (Hei sisko, jos näät tän niin olisitko kiltti ja kävisit sinäkin noissa yllämainituissa linkeissä, kun kerran menin edellisessä postauksessa lupaamaan, että Liftaajan blogista tullaan antamaan hommia voittajien kävijämittareille. Kiitti!)

Sillä aikaa kun Linnunradalla on pohdittu teen keittämisen syvintä olemusta on Laosissa tapahtunut vaikka mitä. Kommunistinen puolue on pitänyt viisvuotiskokousta ja maan 83-vuotias presidentti Khamtai Siphandone on pyytänyt päästä eläkkelle puolueen puheenjohtajan pallilta. Hänelle on lupa myönnetty ja tilallensa on valittu varapuheenjohtaja Choummali Saignasone. Eilispäivän ilmoitus oli mielenkiintoinen yllätys, sillä puhumme maan korkeimmasta virasta, maan vaikutusvaltaisimman elimen johdossa.

53436.jpg

Puoluekokousmainoksia Miljoonan Elefantin valtakadulla (Lane Xang Avenue)

53437.jpg

Eläkkeelle jäävä presidentti Khamtai on yksi harvoista alkuperäisistä Pathet Lao taistelijoista, joka on edelleen puolueen johdossa. Pathet (suom. maa) Lao on ennen vuotta 1975 taistellut vallankumouksellinen liike, joka voitti Laosissa vallan Vietnamin sodan lopputtua entisessä Indokiinassa eli Vietnamissa, Kambodzassa ja Laosissa.

Ennen siirtymistään taistelijaksi, toisen maailman sodan päätyttyä, presidentti Khamtai työskenteli virkamiehenä siirtomaaisäntä Ranskan Laosin hallituksessa. Vuonna 1975 Pathet Lao-liikeen tultua valtaan ja muututtuaan Laosin kommunistiseksi puolueeksi, Khamtaista tuli puolustusministeri, armeejan komentaja ja varapääministeri. Vuonna 1991, silloisen presidentin ja kansallissankarin Kaysone Phomivanin kuoltua, Khamtaista tuli pääministeri ja seitsemän vuotta myöhemmin maan presidentti.

Laosin politiikkaa ja kehitystä seuraavat odottavat mielenkiinnolla tulevaa. Maa on köyhä ja kehittymätön ja moni on spekuloinut muutokseen tapahtuvan vasta uuden politybyropolven päästyä valtaan. Presidentin eläkkeelle vetäytyminen ensin puolueen johdosta, ja myöhemmin keväällä presidentin virasta, on mahdollinen alku tuolle muutokselle. Muutoksen ei tosin odoteta olevan nopea tai dramaattinen, sillä puolueen kukistuminen ei liene mahdollinen. Laosissa ei juurikaan ole puolueen ulkopuolista poliittista elämää, ei julkista poliittista debaattia, ei paljon äänetöntäkään eikä tietysti vapaata lehdistöä.  

Vuodesta 1975 80-luvun loppupuolelle Laos oli lähes kokonaan suljettu ulkomaailmalta. Tuolloin maata tuki Neuvostoliitto ja Neuvostoliiton kaaduttua vuonna 1991, Laosin on ollut pakko hiljalleen avata rajojaan. Maailman pankin, Kansainvälisen rahoitusrahasto (mikä IMF suomeksi?) ja YK:n kehtiysyhteistyötuen edellytys on ollut markkinatalouden salliminen ja tänään Laos on poliittisesti kommunistinen maa, mutta taloudellisesti kapitalistinen. Maata johtaa puolue, jolla on monopoli politiikkaan ja poliittiseen valtaan. Puolueen ja taloudellisen vapauden liiton lapsi on korkea korruptio, joka on rikastuttanut hyvin suppean ja suljetun puolueen jäsenet.

Tällä hetkellä korruptio on yksi Laosin suurimmista köyhyyden aiheuttajista. Sen kitkemiseksi ei tunnu löytyvän muuta lääkettä kuin sukupolven vaihdos valtaelimissä. Puolueen jäseneksi taas pääsee vain kutsusta ja jäsenille on varattu huomattavia etuja ei-jäseniin verrattuna, joten puolueeseen pääseet ovat tuskin valmiita luopumaan taloudellisista-, poliittisista- ja uraeduista.

Itse asetan toiveeni muutoksesta uudelle politikkosukupolvelle, joka on hankkinut koulutuksensa Australiassa, Japanissa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa. En tosin usko, että sukupolven vaihdosta seuraa suuria muutoksia maan poliittisessa järjästelmässä juuri noiden edellä mainittuen etujen vuoksi, jotka tulevat tulevaisuudessakin avautumaan vain hyvin pienelle eliitille, joka on läheistä sukua tämän päivän eliitille. Erona eilisen ja huomisen eliiteillä on, että jälkimmäinen on kasvanut MTV:tä katsellen, matkustanut laajasti, pelannut pleikkaa Australialaisessa asuntolassa opiskelukavereiden kanssa, oppinut syömään hampurilaisia ja käymään elokuvissa, ostoskeskuksissa ja punttisaleilla ja haluaa nauttia niistä myös kotimaassa. Uskon, että tämän päivän tapaan kommunistinen puolue tulee tulevaisuudessakin jatkamaan tiukkaa poliittista kontrollia, jonka olennaisena osana on erittäin tiukka tiedotuslinja ja lehdistön vapauden rajoittaminen.

Australialainen Milton Osbourne, Kaakois-Aasian politiikan tutkija ja Laosin tuntija Australialaisesta Lowy instituutista (Lowy Institute for International Policy) on samoilla linjoilla. Hänen mielipiteensä on, että salaperäisyys puolueen ympärillä tulee jatkumaan. Puolue on kuitenkin jo alkanut pohtia  avautumistapoja maan talouden parantamiseksi. Edelleen Osbournea referoiden, Laosin hallitus on perinteisesti liikkunut varovaisesti ja muutokset eivät toden näköisesti tule olemaan nopeita uudenkaan johdon ohjaamina.  

Olen monesti spekuloinut mitä Laosissa tulee tulevina vuosina tapahtumaan ja tämän aamun uutinen puoluejohtajan eläkkeelle siirtymisestä tuntuu mukavasti siltä, että uusi aikakausi on hyvin hitaasti alkamassa. Kuten muutkin maan johdossa olleet toverit, Kaysonea lukuunottamatta, myös Presidentti Khamtai voi siirtyä viettämään taloudellisesti huolettomia eläkepäiviä linnaansa ja huristaa sinne vaikka jollakin yhdestä perheen omistasta Lexuksesta. Tai vaikka mersulla, jos siinä olisi pehmeämmät nahkapenkit. 

Puolueen kumileimasimen eli Kansalliskokouksen (National Assambly) vaalit järjästetään 30 huhtikuuta 2006, jonka jälkeen odotettavissa lisää muutosuutisia poliittisessa johdossa.