Yritän tässä parantaa tapani ja blogata taas aktiivisemmin kuin viimeisen vuoden aikana. Aloitan nimittäin uuden elämän. En enää tee vain töitä, vaan yritän tehdän myös asioita, jotka auttavat minua unohtamaan työni silloin kun en ole siellä itse paikalla.


Ensimmäinen päivä uutta elämää on nyt pulkassa. Töissä oli jotenkin kummallista. Ei stressanut, mutta ei sillä ollut mitenkään erityisen hauskaakaan. Siellä oli vain kummallista. Veri Big Boss antoi kaksi poskisuudelmaa ja toivotti tervetulleeksi takaisin, sähköpostissa oli yli tuhat viestiä, joista osa viagramainoksia ja lainatarjouksia ja lopuista noin 90 % joko vanhentuneita tai muita ilmanaikaisia tiedonantoja.

Tietokoneen suljin päättäväisellä otteella jo kello 17.30, mikä on minulle hyvin aikaisin, ja lähdin kaupunkiin. Kävin siinä yhdessä hyvässä DVD-kaupassa ostamassa Ugly Bettyn toisen kauden yhdeksän ja Greyn anatomian neljännen kauden 11 ensimmäistä jaksoa, koko Tudors-paketin, jonkun toisen pukudraamasarjan nimeltä Aristocrats ja yhden elokuvan, jonka nimeä en enää muista. Nämä ovat osa sitä uutta elämää, johon kuuluu myös huvitukset, eikä vain työ. Näiden päälle tein vielä mutkan viinakauppaan ja ostin pänikän punkkua, joka ei kuitenkaan ole viihtymistä varten vaan kolesterolin alentamiseksi hankittu. Ostin halvinta tavaraa mitä tarjolla oli, kun myyjä väitti sen olevan tosi hyvää. Korkkasin paketin juuri ja minun mielestä se on kyllä tosi pahaa. Sellaista laihaa litkua, täyteläisen vastakohtaa, mutta ei haittaa, yksi lasillinenhan sitä tarvii vain illassa juoda.

Muita suuria uutisia on se, että olen uuden vuokrasopimuksen myötä liittynyt omistavaan luokkaan. Omistan nykyään asunnossani olevat huonekalut. Viime vuoden ne olivat minulla vain edelliseltä vuokralaiselta lainassa. Nyt hän halusi niistä eroon ja tarjosi koko pakettia minulle 25 000 Bathin hintaan. En oikeasti olisi tarvinnut ihan kaikkea, mutta kun olen niitä lainannut jo vuoden ilmaiseksi, niin en hennonnut ryhtyä liian valikoivaksi ja tein 20 000 Bathin vastatarjouksen, johon myyjä suostui oitis. Nyt olen sitten seuraavien tavaroiden omistaja:

- Jääkaappi, jonka tiiviste falskaa;
- Vanhan matkatelevisio, josta näkyy vain rakeisia Thai-kanavia;
- Halpa pyykkikone, joka ei osaa lämmittää vettä ja vie puolet keittiöstä. No, oikeesti keittokomerosta, jos nyt tarkkoja ollaan;
- Rikkinäinen sänky, jonka tosin tarvitsin;
- Pieni linkkuun menevä parvekepöytä ja -tuoli. Ei tyylikkäitä;
- Kamala, oranssi, linkkuun menevä putkituoli, jota inhoan;
- Puna-vihreä roskakori, joka on minusta ihan karseen värinen;
- Hieno jalopuinen penkki;
- Ihan tyylikkäs pikkupöytä, jota en tarvitse;
- Seinävaate, jossa on paljettikirjailtuja elefantteja ja joka on ripustettu koristeleikattuun, jalopuiseen pirtaan. Ovat ihan tyylikkäitä, mutta säilytän niitä silti vaatekaapin lattialla;
- Viisi intialaista mobilea, joissa roikkuu narussa pieniä täytettyjä elefantteja, kameleita, lintuja ja kelloja. Hyväksyttäviä ja jotenkin aika mukavan näköisiä;
- Pieni pyykinkuivatusteline, joka on tosi kätevä, mutta aina tiellä ja aiheuttaa kokoonsa nähden suhteettoman suuren säilytysongelman;

Kamalasti omistan asioita. Tunnen itseni melkein asuntosäästäjäksi. Näin aloilleen asettunut en ole ollut pitkiin aikoihin, mutta jos joku on kiinnostunut tavaroista niin olen heti valmis myömään kaiken muun paitsi penkin, sängyn ja pesukoneen. Paljonko tarjotaan? Anyone?