Olen viettänyt viikon Laosissa. Itse asiassa istun juuri tälläkin hetkellä Vientianessa pääkadun kaffilassa ja odotan iltalentoa takaisin kotiin Pankakoskelle. Istun täällä muka tekemässä matkaraporttia kuluneesta viikosta, mutta katsokaas nyt taas mitä minä oikeasti teen. Lorvin netissä ja tarkastan kaikki kadulla kulkijat. Välillä puraisen palan kanelipullasta ja ajattelen, että pitäis laihduttaa.

Viikko entisessä kotikaupungissa on sujunut sekä mukavasti että ankeasti. Mukava asia on ollut superviileä huhtikuu. Täällä on koko viikon ollut sellainen hyvä joulukuun keli eli ei kovin kuuma, eikä juuri lainkaan kosteaa. Hyvin harvinainen sää tähän vuoden aikaan. Mukavaa oli myös ilta kuivuneen Mekongin rannalla Armas Hepin ja Scarlett ja Kimi Käkriäisen seurassa Beer Laoa särpien. Illan aikana minua kehuttiin mitä mielenkiintoisin sanakääntein. Sain kuulla muistuttavani Jack Nicholsonia uusissa feikki Wayfarereissani ja ilmapalloja myynyt tyttö sanoi minun muistuttavan puhallettavaa käärmettä, jonka hän myi Armas Hepille, joka sitten lahjoitti lelun minulle, kun se kerran oli näköiseni. Käärme liittyy erikoisten eläinten joukkoon, joita saan Armaalta aina silloin tällöin lahjaksi. Aikaisemmin minua on lahjottu vilkkuvasilmäisellä, nytkyttävällä leikkikoiralla, josta lähtee migreeniä aiheuttava mekaaninen vinkuääni, joka yrittää muistuttaa haukuntaa.

Ankeita asioita viikon aikana oli tehtäväni Jobin postin kantajana työmaalle. Klassiseen tapaan sain uutisista aikamoiset haukut niskaani vaikka en ollut mitenkään osallistunut päätöksen tekemiseen asiasta. Tämä tehtävä kuvastaa asemaani hierarkiassa. Olen siis se henkilö, jota ei koskaan pyydetä kertomaan hyviä tai suurenmoisia uutisia vaan ainoastaa niitä huonoja, joita kukaan ei halua kommunikoida ihmisille, joita ne koskevat. No, kyllähän kaikki toki tiesivät, että minä en ollut ikäviä päätöksiä tehnyt, mutta eihän monikaan osaa hillitä ensireaktiota.

Toinen ankea asia on Vientianen muuttuminen. En haluaisi nähdä sitä, sillä itsekkäänä ihmisenä haluan paikan olevan aina sama kuin muistoissani. Haluaisin kaikkien tuttujen olevan paikalla, kun käyn täällä, mutta näinhän ei tietysti ole. Tulen aina vanhaan tuttuun paikkaa, joka on kuitenkin aina niin eri. Muuttunut, kehittynyt, autoistunut, modernisoitunut, meluisa ja minä haluaisin kuulla vain polkupyörän kettingin kitinää ja kaskaiden sirinää.