Tästäkin blogista on tullut tylsä. Ongelman ydin on siinä, että ei kirjoituta. Ei ole aikaa, ei ehdi kävellä viikonloppuisin ympäriinsä ja ihmetellä maailmaa ympärillä, ei saa virikkeitä, eikä keksi kirjoitettavaa. Oi niitä aikoja, kun asuin Laosissa. Kirjoittelin blogia ja välillä kirjoitettavaa oli niin paljon, että piti kirjoittaa varastoonkin. Tuhertelin vimmaisena päiväkirjan sivut täyteen ajatuksiani. Pidin unipäiväkirjaa ja kirjoitin kaikan vapaa-aikani. Lienenköhän käyttänyt sanavarastoni loppuun.

Sen verran Thaimaan kuulumisista, että sadekausi on loppunut ja ilmat ovat viilenneet. Tänä viikoloppuna juhlitaan vetisen vuodenajan päättymistä  venekilpailuin. Juhlat eivät Bangkokissa niin näy, mutta pitkien sateiden jälkeen kaikki kaupungin 10 miljoonaa asukasta tietävät uuden vuodenajan koittaneen. Itse suoristan taas polveni, sillä sadekaudelle tyypillisestä polvikoukkuaskelluksesta voi taas luopua. Sateiden mentyä ei enää tarvitse pelätä kaatuvansa. Bangkok on nimittäin koko maailman liukkain paikka sateella. Jalkakäytävät ja kauppojen edustat kun on monesti laatoitettu kylpyhuoneen seinäkaakeleilla tai sileällä marmorilla. Niistä tulee sateella vaarallisia luistinratoja.