Tänään oli toimistossa punaista. Punaisia paitoja, punaisia hameita, punaisia helmiä, punaisia huiveja ja punaisia kenkiä. Burmasta puhuttiin paljon ja pudisteltiin päitä. Yksi alkuviikosta maasta palannut oli kysynyt yhteistyökumppaneilta mielenosoituksista ja saanut vastaukseksi pelokkaan kuiskauksen "Älä enää koskaan kysy tuota meiltä". Kaikilla oli jotain jaettavaa naapurimaan tilanteesta. Ihailtiin Aung San Suu Kyitä ja Burman munkkeja. "Oikeita munkkeja" lausuttiin useasti kunnioituksesta vakavana. Käytiin läpi Thaimaan oman sotilasjuntan pääministerin tuomitsevaa lausuntoa, joka yleisen mielipiteen mukaan oli kolme päivää myöhässä. Saman keskustelun yhteydessä sain myös jälleen kerran muistuksen tämän kansan vankkumattomasta uskosta omaan turvaansa ja tukijalkaan, kun joku sanoi apealla äänellä: "Tällaista ei voisi ikinä voisi tapahtua Thaimaassa, koska meillä on kuningas. Burmalaisilla ei ole ketään".