472783.jpg

Hyvin nukutun viikonlopun jälkeen uni ei enää tule silloin, kun sen pitäisi taas saapua eli sunnuntai-iltana. Kaupunki nukkuu. Pilvenpiirtäjien ikkunoissa näkyy valot vain muutamassa. Illan viimeiset jokiliikkujat eli koreasti valaistut ja äänekkäästi soivat ravintolalaivat ovat jo aikoja tarjoilleet jälkiruoan, sammuttaneet valonsa, äänentoistonsa ja ankkuroituneet joen varren laitureihin. Kaupungin valomereen on syntynyt tummia laikkuja. Kaupunki nukkuu, minä en.

Viikonloppu oli oikein mukava. Lauantai-iltana olimme työporukalla ensin harppukonsertissa ja sen jälkeen kuuntelimme elävää jazzia yhdessä keskustan marmorinkiiltävässä hotellissa. Harppukonsertin liput meille järjästi paikallinen kollega Helmi, joka on erityisen ihastunut harppumusiikista ja käy Bangkokin jokaisessa harppukonsertissa. Itse kuuntelin elävää sooloharppua ensimmäistä kertaa elämässäni ja pidin musiikista paljon enemmän kuin mitä odotin. Olin jopa hieman haltioitunut harpisti Jie Zhoun esityksestä.

Konsertissa oli paikalla myös yksi Thaimaan superjulkkiksista eli kuninkaan harppumusiikkia rakastava isosisko, 84-vuotias rollaattoria edellään työntävä ja 50 päistä hovia perässään vetävä kaunis turbaanipäinen nainen. Helmi tiesi etukäteen kuninkaallisen seurueen saapumisesta ja komensi meidätkin paikalle hyvissä ajoin, sillä kuninkaallisen seurueen liikkuminen tietää monesti tiesulkuja ja siksi paikalla pitää olla ennen heitä. Konserttisaliin ei myöskään pääse enää kuninkaallisten saapumisen jälkeen ennen ensimmäistä taukoa, joten myöhään saapuneet eivät kuule koko konserttia.

Istuimme salissa tovin, ennen kuin hänen kuninkaallinen korkeutensa saapui paikalle. Hyvissä ajoin ennen entreetä kaikki nousivat ja odottivat hiiren hiljaa prinsessan ja seurueen saapumista salin ovelle ja siirtymistä eturiviin. Prinsessan tultua kohdalle naiset niiasivat syvään ja miehet kumarsivat lantiosta asti. Ensimmäisen ohituksen aikana taivuin minäkin johonkin hämilliseen ja tasavaltalaisuuden jäykistämään niukkaan niiaus-kumarrusasentoon. Konsertin päättyessä ja prinsessan poistuessa muistin jo miten sitä oikeasti niiataan sillä tavalla kunnollisesti ja syvästi niin kuin meille pikkutytöille opetetaan. Väliajalla prinsessa seurueineen poistui omiin lämpiötiloihinsa ja me luokattomat omiimme tietysti siten, että HRH poistuu ensimmäisenä ja saapuu viimeisenä, kävelee ohi niiaavan, kumartavan ja hiljaisen lauman harppumusiikin ystäviä. Kovin läheistä tuttavuutta en siis päässyt kuninkaallisten kanssaan hieromaan vaikka mielelläni olisin kertonut heille vaikka revontulista, suurista soista tai Galaksikylän kanan kasvatuksen historiasta.

Ai niin, se perjantain mielenosoitus tuli ja meni ja oli rauhallinen vaikkakin laiton. Kaikki mielenosoituksen ovat olleet Thaimaassa laittomia sitten sotilaiden otettua vallan. Uutisten mukaan paikalla oli ollut 1000-1500 Thaksinin kannattajaa ja mellakkapoliisi täydessä Robocop-varustuksessa. Pientä tönimistä puolin ja toisin oli lehtien mukaan tapahtunut, mutta poliisi oli pian vetäytynyt sivummalle ja antanut mielenosoituksen jatkua siihen pahemmin puuttumatta. Näin siis uutisoivat Thaimaan englanninkieliset lehdet The Bangkok Post ja The Nation, mutta kun en ollut itse paikalla niin ihan varmasti en osaa sanoa.

Hieman tuntuu olevan Thaimaalaisilla vaihtoehdot vähissä, kun on haastajia on vain T(h)aksin tai armeeja, armeeja tai T(h)aksin. T(h)aksin tosin oli kaikkine vikoinensa demokraattisesti valittu valtaansa, joten hänen paluunsa vaatiminen on sinäänsä terve ilmiö. Oli miten oli, mutta kyllä olisin vallanvaihtumiselle toivonut toisenlaisen tavan kuin sotilasvallankaappaus, jonka soisi pian päättyvän kunnollisiin ja oikeudenmukaisiin vaaleihin. Vaalithan sotilaat ovat luvanneet järjästää, kun ensin saavat perustuslain uudelleen kirjoitetuksi. Ja senkin soisi olevan kunnollinen ja oikeuksia kunnioittava.