Kiitos kaikille kommentoijille, jotka ovat toivottaneet paranemista ja jaksuja. Nyt haluan itsekkin toivottaa lukijoilleni jaksuja kanssani, sillä minulle ei edelleenkään kuulu juuri muuta kuin sairautta. Mielelläni kirjoittaisin jo jostain kivemmasta asiasta, mutta kun on kipee ja viettää aikaa vain kotosalla niin eipä tässä ihmeitä ehdi tapahtua.

Viimeiset viisi päivää olen ollut kuumessa, maannut sängyssä yöt ja päivät valvoen, sillä yskäni ei salli minun nukkua. Se on taas yltynyt entisestään niin, että yskän kutina kurkussa pelottaa, sillä nyt liika yskiminen sattuu mahalihaksiin, kupeisiin ja kurkkuun. Ääni on kadonnut kokonaan ja suustani tulee pelkkää kuiskausta muutamaa tavua lukuunottamatta, jotka aina silloin tällöin korahtavat lyhyesti ilmoille. Menoillaan on merkkipäivä eli sairauden 30. päivä. Onnea vaan ilkeälle taudinaiheuttajalle! 

Jotain hyvääkin on tosin tapahtunut. Sain Singan Tiiltä sähköpostia. Hänhän on siis se ystävä, jonka kanssa käväisimme Laosissa viikonloppumatkalla ennen lomani alkua ja tuo matkahan on sairauteni kannalta merkittävä, koska yskäni alkoi silloin. Tarkalleen sanottuna Bangkokin ja Nong Khain välisen yöjunan yläpunkassa sänkyverhon takana, Martan päivän kääntyessä unikeonpäiväksi. Tämän muistan tarkkaan, koska kolmannen yskäisyn jälkeen ajattelin "Voi ei, mää oon tulossa kippeeksi just ku loma alakaa". No, Tii kirjoitti, että myös hän oli sairastunut matkamme jälkeen, mutta on jo parantumaan päin, sillä hän oli saanut Singaporessa diagnoosin. Tiitä vaivaa mycoplasma.

Neljä päivää kuumeiltuani ja valvottua, soitin sitten heti maanantaiaamuna kello kahdeksan Galaksikylän terveyskeskukseen ja kerroin kuumeesta ja pahentuneesta yskästä. Tai yritin, sillä siinä vaihessa en pystynyt puhumaan. Nimeni jouduin kuiskaamaan kolme kertaa, ennen kuin vastaanottovirkailija tiesi kenen kanssa asioi. Pääsin lääkärin puheille heti aamusesta ja kuiskasin tautini viimeisen kehityksen sekä kaverin diagnoosin. Sen seurauksena minulla on nyt sairauteni ensimmäiset lääkkeet eli mycoplasmaan purevat antibiootit vaikka ihan virallista diagnoosia ei vielä olekkaan. Olen niin toiveikas, että tämä olisi tautini loppu. Lomanikin kun loppuu tällä viikolla ja tulevana maanantaina pitäsi jaksaa taas istua sorvin ääressä.