<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sinkkuelämää-leffa on nyt nähty ja kokemus oli ihan kohtuullinen, vaikkakin moni televisiosarjan episodeista on ollut parempi, hauskempi ja nokkelampi. Pisteitä elokuvalle ropisee roimasti siitä, että päähenkilöt ovat ikääntyneet reaaliaikaisesti ja ovat nyt rehellisesti 40 - 50 vuotiaita. 

 

Leffaa katselin hyvässä seurassa, sillä Aimee oli Pankakoskella viikonloppukyläilemässä. Teatteriin hiippailimme sen jälkeen, kun olimme ensin nauttineet tähänsaakkaisen elämäni runsaimman buffetin Landmark-hotellissa suuressa seurueessa. Aimeen ja itseni lisäksi syömisorgioihin osallistuivat Aimeen lapset, äiti, serkku ja kaveri, Rannanjärvet sekä sekalainen seurakunta Pankakosken siirtolaisia, joilla kaikilla joku linkki Kambodzaan. Nautittu buffa oli Thaimaalaisittain kallis eli 850 Bathia per persoona, mutta sillä isolla rahalla sai maistaa vaikka mitä: Sushia, sashimia, silliä, lohta, Parman kinkkua, melonia, pastaa, ankanmaksaa, oistereita plus kaikkea mitä merestä voi onkia syötäväksi ja kaikkea hyvää mitä Thaimaassa on keksitty ruoaksi laittaa.

 

Jälkiruokabuffa oli ehkä kuitenkin illallisen kaikkein järisyttävin makuelämys. Se nimittäin koostui kaikesta mahdollisesta makeasta mitä ihminen voi valmistaa suklaasta. Tarjolla oli kymmenittäin kakkuja, kohokkaita, vanukkaita, konvehteja, suklaafondueta, suklaasuihkulähteitä vaalealla ja tummalla suklaalla ja oikeasta suklaasta tehtyä kaakaota suoraan suklaataivaasta.

 

Illallisen päätteeksi pyörimme täysin vatsoin takseihin ja niillä Aimeen ja hovinsa hotellille. Aimee nukutti lapsensa ja äitinsä jäi lapsenlikaksi, kun likat itte lähti vielä leffaan. Kun kerran oli harvinainen leffatapaus hyvän ja harvoin nähdyn kaverin kanssa, elokuva molempien suosikki ja mahat täynnä Vili Vonkan herkkuja, niin ostimme sen kunniaksi kalliit liput Pargonin luksusteatteriin. Luksusleffassa lipulla pääsee ensin leffateatterin hämärään loungeen, jossa leffalipulla saa kahvia, teetä, limua ja pikkuleipiä. Itse teatterissa on kahden hengen karsinoita, joissa tuolit, jotka saa makuuasentoon ja tuoleilla tyynyt ja huovat. Siellä me sitten hihiteltiin peittojen alla omassa karsinassamme leffalle ja päivän muille hassuille jutuille kuten sille, että ennen leffan alkamista halusin pistäytyä naistenhuoneessa ja kysyessäni henkilökunnalta tietä, nuori lipunrepijä pyysi minua viivästyttämään vessakäyntiäni viidellä minuutilla, koska prinsessa oli parhaillaan siellä asioilla. Me molemmat, minä sekä Aimee, karjaistiin samanaikaisesti, että: "Mitä?!", sillä kumpikaan ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut kyseistä lausetta ääneen lausuttavan ja muutenkin olisi ollut kivempi elää siinä ihanassa hötössä, että prinsessat eivät käy koskaan vessassa.