Laosilaisten demokraattinen tasavalta luovutti eilen kolmannen luokan tyon mitalin entiselle esimiehelleni ja koko toimisto oli kutsuttu juhlistamaan tilaisuutta. Pitkien puheiden saattelemana varaulkoministeri kiinnitti kunniamerkin entisen esimiehen rintaan ja kaikki kilisyttelivat lasejaan. Shamppanja oli makeaa, keskustelu kepeaa ja renikassa sirppi ja vasara.

Ministeriossa tapahtuneen tilaisuuden jalkeen entinen esimies kutsui ystavat, alaiset, yhteistyokumppanit, virkamiehet ja muut hyvan paivan tutut ravintolaan naukkailemaan cocktaileja uuden mitalin kunniaksi. Olin paattanyt jo hyvissa ajoin, etta tilaisuus on tylsa, arponut osallistumistani ja paattanyt olla oma individualistinen itseni ja menna kotiin heti tyoajan puitteissa tapahtuneen mitalipelin jalkeen. Kun seurue sitten alkoi tehda lahtoa ministeriosta ravintolaan, alkoi mieleni muuttua. Tuntui, etta kotiinlahto siina vaiheessa olisi epakohteliasta entista, mutta edelleen erityisen mukavaa esimiesta kohtaan, ja nain minakin purjehdin tyokavereiden ymparoimana ulkona odottavaan autoon. Ravintolaan paastyamme parkkeerasin ahterini ravintolan peralle sijoitetulle sohvalle, ja kun tarjoilijakin viela tuli siina samassa paikalle kilisevan tarjottimen kanssa, ei paatos kokkareille osallistumiesta tuntunutkaan enaa niin ankealta. Kohta sohvalla istui muutkin tyopaikan mukavat naiset ja valkoviinin voitelema vuolas jouruilu saattoi alkaa. Parin tunnin, monen monituisen miniatyyrikokoisen cocktailpalan ja kolmen suuren valkoviinilasillisen jalkeen nousin korkeille koroilleni hieman epavarmasti hoippuen, lausuin kauniin kiitoksen entiselle esimiehelle ja vaimolleen ja lahdin tyokaverin kyydilla kotiin.

Kotiin paastyani soitin kolmelle ystavalle ja yhdelle naapurille, kutsuin kylaan ja lupasin korkata juhannusjuhlista ylijaaneen viinipullon. Kauan ei tarvinnut tata porukkaa viinituoksulla houkutella ja ystavat saapuivatkin paikalle ilman viivytyksia. Ilta vierahti mukavasti ja nopeasti kitaran saestaessa kolmea epavireista aanta. Kitaristi kehui lauluamme kohteliaasi á capellaksi, vaikka mielestani illana aikana improvisoitua molinaa olisi voinut kuvailla myos vahemman imartelevilla nimityksilla.

Mukava ilta kaiken kaikkiaan, mutta aamuheraaminen oli kylla hidasta ja toihin lahto hankalaa. Makoilin pitkaan sangyn pohjalla ja mietin mita voisin tanaan sairastaa ja jaada kotiin koko paivaksi lepailemaan. Tutkiskelin itseani ja valitettavasti tunsin itseni taysin terveeksi pienta krapulavasymysta lukuunottamatta. Ainoa taudin poikanen loytyi selastani, jossa tunsin ilmiselvan melanoomaluomen. Pakko siis lahtea toihin esittelemaan selan mutanttia tyokavereille. 

Kurvattuani pyoralla tyopaikan pihaan tein tayden halyytyksen ja sain kaikki kiinnostumaan selassani kasvavasta hirvityksesta. Raadin mielipide oli selkea ja yksimielinen. Kyseessa oli tavallinen finni ja selviaisin tastakin koettelemuksesta ilman laakarihoitoa, kirurgin kasittelya tai edes sairauslomaa. Pettymysten pettymys. Ei siis mitaan myotatuntoa tai paahan taputusta tanakaan aamuna. Olin tullut kotoa saakka tyopaikalle yhden finnin takia krapulapaivana jolloin olisin ansainnut olla kipea. Sairaan pieni virhearvio.