Lukaisin vasta tänään nuo Wikipedian artikkelit, mihin olin edellisessä postauksessa linkittänyt ja huomasin, että Wikipedian tiedot Vang Viengistä olivat sen verran epätarkkoja, että poistin linkin. Siellä kerrotaan mm. että Vang Viengista on jo 70-luvulla tullut suosittu reppureissaajien ja hippien matkakohde. On siellä varmaan silloinkin joku hippi tai reppaaja käynyt, mutta aika laveasti on asia artikkelissa ilmaistu. 70-luvun alkupuolella Laosissa on käyty sotaa ja vallankumouksen aikaan joulukuussa 1975 rajat on laitettu kokonaan säppiin, eikä vierailijoita ole sittemmin juuri maahan päästetty ennen kuin vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Vang Vieng on ollut pienen pieni kyläpahanen siihen saakka kun Lonely Planetin kirjoittaja sinne joskus 80-luvulla eksyi ja kirjoitti paikan kauneudesta tuohon vaikutusvaltaiseen ja maita mullistavaan matkaoppaaseen. Kirjan tultua kappoihin, alkoi reissaajien valellus kohti Vang Viengiä.
Hippejä ja reppureissaajia täällä tosin on ollut jo ennen vallankumousta. Laonkielenopettajani kerran kertoi, kuinka he silloin ennen vanhaan kauhistellen katselivat näitä maassa vierrailleita pitkätukkaisia matkalaisia. Pitivät heitä likaisina (Laot peseytyvät kolme kertaa päivässä) ja luulivat, että kaikki valkonaamat polttavat pilveä ja oopiumia päivät pääksytysten, kasvattavat pitkiä partoja, eivätkä käy koskaan pesulla.
Yksi reppumatkailija, joka on reissuistansa muutamankin kirjan kirjoittanut, kertoo vuonna 1975 julkaistussa kirjassaan Laosista näin:
"The fast train from Bangkok had taken me to Nong Khai, in the far north of Thailand. Nong Khai is unexceptional - five streets of neat houses; but a boat ride across to Mekong River takes you to Vientiane, Laos. Vientiane is exceptional, but inconvenient. The brothels are cleaner than the hotels, marijuana cheaper than pipe tobacco, and opium easier to find than a cold glass of beer. Opium is a restful drug, the perfect thing for geriatrics, but the chromatic snooze it induces corrects fatigue; after an evening of it the last thing you want to do is sleep again. When you find the beer at midnight and are sitting quietly, wondering what sort of place this is, the waitress offers to fellate you on the spot and you still don't know. Without warning she jumps on to a chair, pokes a cigarette into her vagina and lights it, puffing it by contracting her uterine lungs. So many sexual knacks! You could teach these people anything. There are many bars in Vientiane; the decor and the beer are the same in all of them, but the unnatural practices vary."
Kirjoittaja on Paul Theroux ja yllä oleva pätkä lainattu kirjasta The Great Railway Bazaar. Alla oma hyvin vapaa käännökseni yllä olevasta, sillä suomennosta minulla ei täällä ole saatavilla, joten joudun turvautumaan omaan apuun. Kunnon käännös löytyy Paul Therouxin kirjasta nimeltä Suuri junamatka.
Ja jos joku nyt heräsi, että Laosiin on päästävä, niin kerrotakoon vielä, että ennen oli ennen ja nyt on nyt ja Therouxin kuvaamaa menoa ei täältä enää löydy.
Kommentit