1950337.jpg

Taivas varjele. On jo melkein lokakuu. Syyskuun katoamista en ole edes huomannut, sillä minulla on ollut kiire. Olen ollut reissussa neljä viikkoa viimeisestä viidestä. Reissussa olen rämpinyt liejussa, kirjoittanut, tutkinut, tanssinut, istunut kokouksissa, ajanut mopolla satoja kilometrejä, ostanut uudet korkeaakin korkeammat korkokengät, pilannut niillä päkiäni, tavannut meedion, juonut makeaa portviiniä ja katajaista kinitonikkia, pihkaanunut kaksi kertaa, unohtanut ensimmäisen toisen tavatessa ja siitä toisestakin jo toipumassa. Nyt olen väsynyt ja vetelä ja toivon, että joku siivoojahaltija pyyhkäisisi kotini yli ja poistaisi viiden viikon aikana kertyneet pölykerrokset, vaihtaisi lakanat, täyttäisi pyykkikoneen, ripustaisi pyykit kuivumaan ja ripauttaisi hieman taikapölyä päälleni mielenrauhaa antamaan.

Samaan aikaan kun olen kulkenut pitkin Aasiaa on Bangkokissa rähinöity, Suomessa ammuttu ja pörssikurssit romahtaneet. Minä en ole maailman kuohuja juuri huomannut, kun olen keskittynyt oman elämäni kuohuntaan.

Reissussa näin kummallisia asioita ja elin läpi kaikki tuntemani tunteet ja nekin joista en ennen tiennyt. Laosiin jouduin hieman vahingossa ja hyvin nopeaa. Esimies antoi aikaa 15 minuuttia lähtöpäätöksen tekoon ja saman päivän iltana istuin jo koneessa kapsäkin kanssa. Kaksi viikkoa tutkin tulvatuhoja ja mietin mitä tilanteessa voisi tehdä. Työ oli raskasta ja riemukasta ja vapaa-aika entisessä kotimaassa vieläkin riemukkaampaa. Jokaisen vaivaisen minuutin arvoista. Kotiin palasin, kun Bangkokissa oli jo rauha maassa. Hulinoista oli vain barrikaadeina käytetyt auton renkaat muistona. Viikon kiipeilin yli kasojen, kunnes kysymys esitettiin uudelleen. Lähtisitkö vielä toisenkin kerran pariksi viikoksi? Saman iltana istuin taas konessa. Valitettavasti toinen reissu ei enää ollut niin säkenöivä töiden kannalta vaikka iltaelämä oli yhtä vauhdikasta kuin edellisella reissulla. Reissurumban kruunasi vielä viikonloppumatka Aimen ja Pilotin luo naapurimaahan, jossa ei levätty vaan tanssittin, laulettiin karaokea, juhlittiin poikavauvan syntymäpäivää, leikittiin Sorjan kanssa, syötiin hyvin ja tavattiin liuta mielenkiintoisia ihmisiä.

Kaiken kiireen ja kuohunnan aikana ehdin tehdä myös suuria päätöksiä. Päätin jättää Thaimaan taakseni tulevan vuoden alusta. Sitten tein lisää suuria päätöksiä ja päätin, että en ehkä sittenkään lähde vielä. Nyt en tiedä mitä minun oikein pitäsi päättää tai tehdä ja tarvitsisin taas meedion näyttämään tietä. Ehkä tämä pää tästä vielä joskus selviää. Elämä on hämmentävää. Hyvin hämmentävää.



Lopuksi vielä muutamia matkamuistoja:
1950333.jpg
Laosilainen taistelukukko ja ylpeän omistajan kädet.

1950332.jpg
Hyrrä Laosilaiseen tapaan eli eläviä koppakuoriasia kiinnitettynä bambutikkuun, joka pyörii kuin hyrrä koppiksen yrittäessä lentää pakoon. Juu, tämä olisi voinut jäädä näkemättäkin.

1950338.jpg
Bangkok mellakoiden jälkeen.

1950299.jpg
Ja tällä ollaan viimeiset viikot menty. Sisältää 0.03% kofeiinia, 0,4% tauriinia ja loput on vettä, sokeria ja kemikaaleja. Pullon päällä sheriffin merkissä lukee Leadership, Heroism, Leadership, Heroism. Miksi ei tunnu siltä?