Olen taas Bangkokissa. Yskin edelleen aina silloin tällöin ja ääni on vieläkin paulakouvuniemimäinen, mutta kyllä se tästä.


Tullessani takaisin joen rannalle kotonani odotti yllätys. Ihana maisemani oli kadonnut ja tilalla oli savua.

896775.jpg

Naapurisitossani on tiiviisti toisiinsa kiinni rakennettuja puutaloja ja kun sellaisessa paikassa syttyy palamaan niin jälki on pahaa.

896776.jpg

Kadut ovat niin kapeita, että paloautot eivät pääse ihan lähelle palopaikkaa vaan joutuvat jäämään kauemmas, läheisen temppelin pihalle.

896781.jpg

Palo kesti puolisen tuntia ja jälki oli tämän näköinen.

896784.jpg

Reikä asutuksessa näyttää pieneltä, mutta siinä oli 23 perheen kodit, 15 taloa.

Meidän taloyhtiö toimitti keräyslaatikon alakerran aulaan heti palon jälkeen ja asukkaita pyydettiin olemaan avokätisiä kotinsa menettäneille. Taloyhtiö lupasi kaksinkertaistaa lahjoitetut varat, mikä tuntui mukavalta. Kiva asua talossa, jossa johdolla on sosiaalista omaatuntoa.

Tänään hisseihin oli ilmestynyt johtokunnan kiitokset, jossa kiitettiin asukkaiden lahjoitukseta ja buddhalaiseen tapaan kerrottiin asukkaiden saavan lahjoituksensa verran siunausta.

Nyt mustaan reikään on alkanut nousta vaaleita talojen jalkapuita, mustuneisiin seiniin on ilmestynyt uusia ikkunanpokia ja sisälle kantautuu vasaran katkeamaton kalke. Se alkaa aamulla auringon nousessa ja hiljenee vasta pimeän myötä. Elämä jatkuu.