Sormet lentävät uusilla näppäimillä ja silmä lepää litteällä näytöllä. Uusi kone istuu tyhjällä pöydällä edessäni ja imee itseensä kirpeitä miks-tuo-sai-ensin-katseita.

Hämmästyn aina uudelleen kuinka paljon tunteita tietokoneet ihmisissä nostattavat. Yleensä se on selkäpiistä saakka kohoavaa raivoa, kun kone tilttaa, ei käynnisty tai hukkaa talletuksen. Turhautumisen tunnistettavia oireita ovat tuhina ja raskaasti pöytää vasten tippuvat nyrkit. Koettu ja tehty. 

Tämän päivän nirinän ja nurinan syy on toimistomme 16 uuttaa tietokonetta, joita parhaillaan hitaan puoleisesti vaihdetaan vanhojen tilalle. Jokainen meistä kuudestatoista on mielestään työpaikan ensimmäisenä ansaitseva ja voi sitä kiukkua ja alahuulten värinää, kun uusi kone ei ollekkaan jo eilen omalla pöydällä. Kuunteleen narinaa kiusaantuneen, ärsyyntyneen huojentuneena. En olekkaan työpaikkani ainoa tunteellinen tietokonetyperys, jota koneet ja korjausmiehet kohtelevat aina väärin.