Käyn äänestämässä aina kun Suomessa on vaalit, olinpa sitten missä tahansa. Täällä Vientianessa äänestäminen on helppoa. Ennakkoäänestyksen aikoihin tänne tulee Bangkokin Suomen suurlähetystöstä vaalivirkailija, joka pitää meille Laosin ulkosuomalaisille vaalihuonetta auki puolitoista päivää. Vaalihuone sijaitsee Ruotsin suurlähtystössä, jonka oven pielessä on emalilaatta, jossa on kuva kolmesta kruunusta. Ovessa on A-nelonen, johon on käsin kirjotettu sanat "Suomen vaalit". Sisälle astuessa sanomme kuuluvasti God dag vaikka vastaanottoapulainen onkin paikallinen. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Pidän velvollisuutenani äänestää aina kun vaalit järjästetään vaikka välillä kyllä ihmettelen tätä vaalitunnollisuuttani, sillä suomalaisesta kunnallispolitiikasta alan olla jo niin pihalla, että en enää tunnista vaalilistoilta juuri muuta kuin vanhimpien puolueiden nimet.

 

Englantilaisella ystävälläni on norjalainen äiti, joka on asunut Englannissa jo lähes 40 vuotta. Hän ei ole halunnut luopua Norjan kansalaisuudestaan, mutta koska hän on ollut poissa vuonomaasta jo pitkään, on hän menettänyt äänioikeutensa Norjassa. Hän ei myoskään voi jostain syystä äänestää Englannissa. Asuessani siellä kävin heillä kylässä ja ystäväni äiti kertoi tästä vaalikelvottomuuskuopasta mihin hän oli harmikseen pudonnut. Hän kutsui itseään poliittisesti kuolleeksi ja nauroi päälle. Minä nauroin ja ystäväni nauroi ja norjalaisen englantilainen aviomies nauroi. Kuinka hassua, poliittisesti kuollut norjalainen.


Minä en voi äänestää Suomen Euroviisuissa ja tunnen olevani, no en ehkä poliittisesti kuollut, mutta jotenkin vain puolihengittävä. Eikä minua naurata yhtään. Enkä usko enää, että ystäväni norjalainen äiti silloin vuosia sitten nauroi oikeasti.