Tänä vuonna sateet tulivat aikaisin. Jo toukokuussa. Loppuivat pian, eikä taivas ole sitten aikaisen alun jälkeen heruttanut pisaraakaan. On ollut kuivaa aivan liian pitkään kunnes toissa yönä taivas aukeni. Vettä kaadettiin saavista, tuuli katkoi puita, taivutteli kookospalmuja ja salamat halkoivat taivasta. Itse kuulin hurjasta myrskystä aamulla, kun tulin töihin. Heräsin kyllä kerran yöllä, kun salaman isku tärisytti taloa ja tärykalvoja, mutta käänsin vain unenpöpperöisenä kylkeä ja jatkoin uniani. Luonto kertoi suurilla sanoilla, että sadekausi on nyt alkanut, mutta minä en kuullut enkä kuunnellut. Uni on palannut.

Vettä on nyt satanut kaksi päivää. Juuri sopivasti kun suomalaiseurakunta puuhaa juhannusjuhliaan, joiden kaunein, tärkein ja ruokaisin osuus pidetään tänä vuonna Rouva Maria Kalliksen luona. Siellä juhlimme muutekin useimmiten, sillä Rouvalla on maan paras kalan savustuspönttö, suurin olohuone, huikeat emännän taidot, kirkas sopraano ja kodikas koti jossa piano. Ymmärrätte varmaan miksi otamme mielellämme kutsuja vastaan juuri häneltä.

Tänä vuonna juhannuksen vietto alkaa kuitenkin aikaisin aamuyöllä Midsummer Golf Open tapahtuman merkeissä. Sen järjästävät seurakunnan golfia jumalanaan pitävät miehet. He nostavat mailat olalleen ennen auringon nousua, silloin kun lyönnit kipunoivat mustassa yössä ja ennen kuin auringon tuoma hikikelmu on kietoutunut liian tiukaksi kääreeksi kehon ympärille.

Armas Heppi ja ainakin minäitse vetäydymme omaan Shangri-Lahamme eli television eteen katsomaan Sisar Lauantain tallentamaa Euroviisujen semifinaalia ja finaalia. Katsomme ohjelmaa sormi pikakelausnappulalla. Venäjän, Saksan, Bosnia-Herzegovinan, Romanian, Ukrainan ja Suomen esityksiä uudelleen ja uudelleen alkuun kelaten. Pisteiden laskua  katsomme niin kauan, että viimeisten vuosikymmenten viisuilu muuttuu pitkäksi alkusoitoksi Hard Rock Hallelujah grande finalelle.

Jossakin välissä pitäisi ehtiä hieman kokkaamaankin. Tänä vuonna lähestymme Rouva Maria Kalliksen taloa nyytit mukanamme, vaikka Rouvan herkkupöytä onkin luontaisesti notkuva. Illan odotetuin tähti, Jortsu Posio saapuu Suomesta matkalaukussaan kahdeksan pakettia Kabanossia. Hurraa! Kesälomalaiset palaavat vakuumiin pakatun sillin ja suomalaisen kahvin kanssa. Paikkakunnan miehet tuovat lasisia laulukirjoja. Liftaaja on luvannut muuttaa kaksi kiloa kuoripottuja perunasalaatiksi ja Rinkelit kun ovat maailmankansalaisia niin lennättävät paikalle New Yorkerin. Sen juustokakun siis. Kun olemme saaneet ahdettua itsemme täyteen herkkuja ja ehkä muutaman napaterinkin, niin hyppäämme kulkuvehkeisiimme ja suuntaamme kohti Musiikkitalo-baaria, jossa Remu Rinkeli orkestereineen esiintyy. Hänen ja ystäviensä suomalais-japanilainen combo soittaa bossanovajatsia myöhään yöhön kunnes mittumaari muuttuu lepopäiväksi. 

Kokkoa poltamme trooppisessa sateessa. Kaksitoista kukkaani poimin märin varpain, kaivoon kurkistan toivoen, että sen kalvoa ei riko rankkasade. Koivut ja vuotava Sopu-teltta puuttuvat tänäkin vuonna, mutta mittumaari, se tulee aina.