Kirjoitushalut palasivat kuin salamaniskusta ja arvatkaapas mikä oli syynä. No tämä. Ja vielä tämä. Murrrrrr! Murisee täällä yksi yksinäinen jääkarhu.


Tunnustan tunteeni Suomea kohtaan olevan lähellä mustasukkaisen tyttöystävän tunteita ja tiedän, että herkistyn aina kun joku muu kuin suomalainen mollaa Suomea. On ihan oikein, kun minä ja Armas Heppi istumme yhdessä iltaa ja puhelemme siitä kuinka hankala ja kamala paikka se Suomi voi pahimmillaan olla, mutta on päivän selvää, että sallin tällaista puhetta vain toiselta suomalaiselta. Auta armias, jos joku ulkomaalainen uskaltaa sanoa samaa. Minusta tulee vihainen. Alan kiukuttelemaan ja jos muu ei auta niin täytän vihreät silmäni kyyneleillä, otan surkeimman ja loukatuimman ilmeeni naamalleni ja kidutan sillä mollaajaa niin kauan, että hän alkaa puhua siitä kuinka hieno maa Suomi on. Sauna, sisu, Sibelius ja OECDn oppimistutkimus. Kenelläkään, ei kenelläkään muulla kuin toisella  suomalaisella ole oikeutta sanoa pahaa minun kotimaastani.


Tiedostan ja tunnustan voimakkaasti puolueelliset tunteeni ja luen the Timesin artikkelit uudelleen itsekriittisemmin, mutta en voi mitään. Molemmat ovat edelleen pääasiallisesti roskaa.


...ja suomalaisten kommentit molempiin kirjoituksiin ovat hyviä...