Laosilaiset ovat taitavaa bailukansaa. Kansallisia juhlapäiviä on useita ja ne kaikki sattuvat viileälle kaudelle, joka on vihdoin viimein alkanut. Tulevien kuukausien aikana tullaan järjästämään useita häitä ja syntymäjuhlabaceja, joihin kutsuja satelee myös meille sosiaalirajoitteisille kielipuolille. Voi taas tuntea itsensä varsin merkittäväksi henkilöksi. Kiitos Buddha ja vuodenaika-Jumala!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ensimmäinen kuivan kauden suuri juhla on venekilpailu, joista kerroin viime kuussa. Tässä kuussa on Laosilaisen kalenterin toiseksi suurin juhla That Luang, jota juhlitaan juuri nyt Vientianessa. Tärkein on uusi vuosi eli Pii Mai (kuten Songkran Thaimaassa) huhtikuussa, mutta ennen sitä uutta vuotta on ehditty juhlia jo kolme kertaa. Juhlimista kun arvostetaan ja siitä osataan nauttia. Niinpä siinä samassa menee muutama muidenkin uusi vuosi. Uudenvuoden juhlaputken aloittaa länsimainen, jota seuraa kiinalaisten kuuvuoden ja vietnamilaisten Tet-juhlan juhliminen. Vaikka kiinalainen ja vietnamilainen sattuvat samaan aikaan, se ei vaikeuta niiden erikseen juhlimista. Ihan hyvin onnistuu, jos on satoja vuosia harjoteltu. Juhlaputken päässä on sitten se kaunein ja korein eli Pii Mai. Kuivan kauden kostein juhla. Sadekausi toivotetaan tervetulleeksi ilotulitejuhlalla, jolloin arvattavasti paukutellaan raketteja. Sellaisia suuria ja kotitekoisia, joihin ruuti ja kipinät pakataan bamburungon sisään ja poksautetaan taivaan tuuliin ihan ilman suojalaseja tai muita turvallisuutta lisääviä varotoimia. Näin toivotaan suotuisia sateita ja hyvää riisivuotta. Alkuperäiset Laosilaiset juhlat tunnistaa siitä, että silloin paistaa aina täysikuu. Lainajuhlat taas voidaan järjästää ihan miten sattuu, silloin kun ne on muukalaisten kalentereihin satuttu räiskäisemään.

 

That Luangin juhla on vuosittain kuukalenterin 12. kuukauden täyden kuun aikaan. Nimensä mukaisesti ja kirjaimellisesti juhla pyörii That Luangin ympärillä. That Luang on Laosin tärkein uskonnollinen ja kansallinen symboli. Se on kultainen stupa, joka sijaitsee Vientianessa ja on kuvattuna Laosin vaakunaan. Stupan sisällä uskotaan olevan pala Buddhan kylkiluuta, jonka Intialaiset lähteyssaarnaajat toivat mukanaan, pystyttivät 300-luvulla ensimmäisen stupan ja tallettivat palan sen sisään. Tämän päiväisen muotonsa That Luang sai 1566 jolloin kultaisen stupan rakentaminen aloitettiin. Hieman myöhemmin That Luangin ympärille rakennettiin neljä temppeliä, yksi jokaiseen ilmansuuntaan. Näistä ovat säilyneet pohjois- ja eteläpuolen pagodat tähän päivään. Kaksi muuta ovat historian saatossa jääneet Burmalaisten ja Siiamilaisten sotajoukkojen jalkoihin ja tallautuneet hienoksi hiekaksi, luulen. Tänään That Luangin pohjoispuolella oleva That Luang Neua temppeli on Laosilaisen Buddhalaisuuden ylimmän patriarkan kotitemppeli, joka myös kertoo alueen erikoisesta pyhyydestä.

 

That Luangin festivaali alkoi tiistaina puolen päivän aikoihin kulkueella, jossa Laosilaiset marssivat Simuangin temppeliltä, noin neljän kilometrin päästä That Luangille. Simuangin temppeliä pidetään Vientianen kaupungin suojeluspyhimyksen nimikkotemppelinä ja siksi myös sille osoitetaan kunnioitusta. Marssia kutsutaan nimellä phasaat pheung, minkä voi käätää vahalinnamarssiksi.

 

Kuten aina, myös tänä vuonna kulkuetta vetivät munkit, joiden edellä käveli rivi Buddhalaisten lippujen kantajia. Buddhalaisten lippujen keskellä oli kommunistisen Laosin kansallislippu suloisesti uskonnollisten symbolien ympäröimänä. Laosissa uskonto ja kommunismi elävät hyvin lähellä toisiaan ja kommunistipuolueen nokkamiehillä on tapana osallistua uskonnollisiin seremonioihin. Uskonnon ja puolueen suhde on erikoinen. Munkit ovat puolueen kontrollin alla, mutta ilman heitä ja heidän tunnustamista ei puolue pitkään porskuta. Molemmat tarvitsevat toisiaan hieman vinolla, mutta taatusti aidolla tavalla. 

 

Lippujen ja munkkien jälkeen kulkueessa kävelivät valkoisiin kaapuihin pukeutuneet nunnat, rumpuryhmät, juhla-asuiset tanssijat ja etnisten ryhmien edustajat omissa kansallisasuissansa. Heidän peräänsä kulkueeseen saattoi liittyä kuka tahansa kadun varren katselijoista. Naiset sin-hameissa liinat rinnan yli kietoneina, miehet suuria vahalinnoja kantaen. Vahalinnat olivat bamburunkoisia korkeita, tornimaisia rakennelmia, jotka oli koristeltu banaanin lehdin ja keltaisin vahakukin. Niihin oli ripusteltu uusia seteleitä, kauniisti viuhkoiksi ja ruusukkeiksi taiteltuna. Vahalinnoja kannettiin bambutelineillä useiden metelöivien miesten voimin. Kulkue oli tänä vuonna 300 metriä pitkä ja päätti patikkansa, tuhansien aikasempien  phasaat pheungien tapaan, kierrettyään That Luangin stupan kolme kertaa ympäri. Kolmen kierroksen jälkeen vahalinnat rahoineen lahjoitettiin munkeille.

 

Juhla jatkui keskiviikkoaamuna, jolloin tuhannet mukit ja kansalaiset kokoontuivat stupan edessä olevalla esplanadilla kello kuusi. Munkit olivat tulleet kaupunkiin eri temppeleistä ympäri maata osallistuakseen seremonioihin. Aukion keskelle oli järjästetty satoja metrejä pöytiä, joiden takana munkit istuivat ensin laulaen rukouksiaan ja sitten vastaanottaen almuja: Ruokaa, rahaa ja kukkia. Jokaisella munkilla oli oma almuastiansa tai jätesäkkinsä, johon pöytiä kiertävät kansalaiset tipauttivat almunsa sotkusopaksi samaan kuppiin tai pussiin.

 

Aamualmujen jaon jälkeen miehet pelasivat tikhi ottelun. Tikhi on maahockeyn tapainen laosilainen peli, jota en ole aikaisemmin nähnyt missään muualla milloinkaan pelattavan. That Luangin juhla on koko pallolla, Laos mukaan lukien, ainoa aika ja paikka, jossa sitä tunnutaan pelattavan.

 

Keskiviikkoiltana seurasi seremonian viimeinen näytös. Auringon laskettua ilotulitus kirkasti hetkeksi kuun valaiseman taivaan ja sen jälkeen lähti liikkeelle uusi munkkien vetämä kulkue. Tällä kertaa rukouksia laulaen. Munkit johdattivat seuraajansa ympäri That Luangia ja jokaisen osallistujan käsien välissä oli kynttilän pätkä. Monotoninen laulanta ja tuhannet lepattavat liekit pimeydessä olivat ugrimme silmäkulmat vesittävä voima. 

 

Kuten kaikkiin Laosilaiseen juhlintaan myös That Luangin festivaaliin liittyvät yli viikon kestävät markkinat ja ahkera koiranpommien ja rakettien paukuttaminen. Aikaisemmin That Luangin aukiolla on järjästetty kaksi viikkoa kestävä ostosjuhla, mikä tänä vuonna oli siirretty uuteen messukeskukseen. Käsitöitä myyvät kojut oli kuitenkin kelpuutettu juhlapaikalle, joten ihan kokonaan tätä ostamis- ja myymistraditiota ei oltu hyljätty. Pommitkin paukkuivat taas siellä sun täällä, mutta erityisen huolestuttavasti That Luangin aukiolla tiistaiaamuna kello kuuden maissa. Silloin siellä räjähti joku muu kuin koiranpommi. Se tappoi naisen ja haavoitti toista. Tyypilliseen tapaan tapauksesta ei juurikaan ole tiedotettu vaan kaupunkilaiset ovat olleet pelkkien kuiskailujen varassa. Pommeja täällä on räjähdellyt salaisesta sodasta saakka ja tämänkin attentaatti on mahdollisesti sen aikaisen separatistiryhmän kontolla. Ryhmän, joka edelleen jatkaa epätoivoista taistoaan kommunistihallintoa vastaan. Virallista tietoa asian tiimoita on turha odottaa ja vaikka pommit paukkuvat äänekkäästi, asiasta pitää puhua hyvin hys, hys.