Pitää nyt heti yrittää rykäistä blogiin jotain ennen kuin asiat unohtuvat. Pitää nimittäin rapota vuodenvaihteen blogimiitistä, jossa olivat paikalla allekirjoittanut, Medis ja Mediksen perhe. Vietettiin vuoden ensimmäinen päivä yhdessä ja kivaa oli. On se vaan niin ihana porukka, joka tuntuu toimivan yhdessä kuin hyvin öljytty moottori. Heistä säteli sellainen keskenäinen kunnioitus ja välittäminen, joka tuntui kietovan taikapiiriinsä myös minut, heille ennen tuntemattoman. Tuntui, kuin olisin tuntenut jo kauan ennen kuin oikeasti tapasimme.

Medisläisten kanssa kierrettiin Bangkok ympäri, mutta ei silti ehditty päivässä käydä joka paikassa vaikka paljon nähtiin ja pitkään käveltiin ja nähtiin vaikka mitä. Nähtiin muun muassa julkinen tappelu, jollaista en ole ennen Thaimaassa nähnytkään. Hieman pelottavasti se syntyi täpötäydellä laiturilla, mutta onneksi loppui pian ennen kuin mitään hurjempaa ehti tapahtua. Kummallista se kuitenkin oli sillä Thaimaalaisen pokka pettää harvoin ja kuumenevia tunteita ei juurikaan osoiteta. Kuljimme päivän aikana  kanaaliveneellä, kävelimme läpi the Beach elokuvan kulissien, seilasimme jokilaivalla kotijoki Chao Prayaa ja tutkimme Bangkokia sekä lintu- että sammakkoperspektiivistä. Puhuimme ja puhuimme ja Mediksen kaunis lapsi opetti minulle hurjan määrän asioita, joita en ennen juurikaan tuntenut.  Mediksen Rouvan kanssa löydettiin toisitamme toistemme vertaiset puhekoneet, eikä taidettu yhdessä jättää muille tarpeeksi puheaikaa. No, ensi kerralla sitten. Todella kiva päivä kaiken kaikkiaan ja toivon, että tapaan heidät pian uudelleen.


Mediksen ja perheensä tapaamisen kunniaksi Bangkok oli viilennyt pohjoisesta tulleiden kunniaksi mukavan viileäksi ja säästyimme tällä kertaa hikikylvyltä. Tänään sää on viilennyt edelleen ja minua meinaa vähän palella. Ja nyt kuulen kuinka Medis hymyilee. Ihan oikeasti täällä on viileää. Olin koko päivän töissä villatakki päällä ja kaulahuivi kaulassa ja kohta kömmin peiton alle lämmittelemään. Bangkokissa on talvi. Hyvä näin, niin eipä ole sitten helmikuussa niin hankala mennä lomalle Kalaksikylään, kun tottuu jo täällä Bangkokissa näihin viileämpiin säihin.

Muuten Thaimaahan kuuluu surua niin kuin moni on saanutkin lehdistä lukea. Kuninkaan sisar on kuollut ja maa pukeutuu mustaan. Kuningas on itkenyt ja niin tuntuu itkevän myös kansa. Töistä tullessa ohitin Mahtipalatsin ja sitä ympäröi tänään poliisit. Hautajaiset tulossa ja temppeli oikeasti kiinni. Aamulla siellä oli ihmisiä jonottamassa uhrilahjojen kanssa. Kaikki haluavat muistaa rakastettua prinsessaa ja sanoa hänelle rukouksensa. Minäkin muistelen häntä ja toivotan hyvää kuoleman jälkeistä elämää.

Muuten muistelen mukavaa tiistaita, vuoden ensimmäistä päivää ja kamalan hirveän kivaa kohtaamista Mediksen ja perheensä kanssa. Muistelen myös viime kesän kuuminpaa aikaa, jolloin sää oli yhtä äärimmäinen kuin nyt, mutta täysin päinvastaisesti. Silloin luonani oli toinen yhtä ihana perhe eli Mrs Morbidi, Mr Morbidi ja kahden edellisen mukavat lapset, jotka jättivät jälkeensä yhtä mahtavan mukavia muistoja kuin Medis perheineen tällä viikolla. Kiitos teille kaikkille. Kyllä bloggaaminen kannatta.